Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Kouluhun" sä vastaat mulle, toivon hymy kasvoillas. Käyös siis, ja Herra sulle Olkoon siellä oppaanas. Ahkeruuteen aikas käytä, isän, äidin toiveet täytä! Rinnassasi asukohon onnen riemu lapsuuden Olkoon sielus templi, johon henget astuu hyvyyden! Jotta toiminnoitas yhä johtais Herran tahto pyhä. Säännön tiedän taatun, vakaan, "Rukoile ja työtä tee!"
Veikkoin, käyös taistohon Eestä armaan maamme! Joskin taisto kova on, Voiton varmaan saamme.
Yhdessä käyös sa kanssani tyhjää ja kuoloa kohti, hautahan asti sa mua saattaos matkalla maan. Viisaamp' oot sa kuin kirjat ja ihmisten naurava seura, ken salat kerran sa oot luomisen työn lukenut. Ihmisten keskeltä, maailman keskeltä, keskeltä harhain luonnon turvallisen, ah, käden löydämme taas. Tyhjyyden kellot kun kerran tiellämme vastahan soittaa, lempeä seurassas on syli kuoleman yön.
Hymyillen virkki sitten: »Manfred olen, Costanza-keisarinnan pojanpoika; siks pyydän, takaisin kun palaat, käyös luo kauniin tyttärein, mi äidiks tuli Sisilian ja Aragonian maineen, ja kerro totuus, muut jos toisin haastaa. Kaks haavaa saatuani kuolettavaa, Hänelle itseni ma itkein uskoin, mi mielellänsä anteheksi antaa. Olivat synkät syntini.
Kun yksin ei hän kestänyt, Hän voiman ottaa päätti nyt. Jos kuninkaat ei korkeat Voi taakkojansa kantaa, Niin kuinkas minä kunnoton? Saat apuas mullen antaa. Pien' Afroditen kyyhkynen Ol' ollut katsojana. »Sä käyös kuningattareksi» Näin kuului käskysana. »Eläkööt uljaat valtiaat!» Soi kilpaa huudot riemukkaat. Oi Lesbia, jospa voisin myös Mä kruunun suoda sullen! Mä houkka, mitä toivonkaan?
Tytti taiten vastaeli: "En joua, isäni kulta: suur' on läävä läänittävä, karja suuri katsottava, paasi paksu jauhettava, jauhot hienot seulottavat; paasi paksu, jauhot hienot, jauhaja vähäväkinen." Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi. Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, akka, katsomahan, mitä haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!"
Puikutti punainen Ruusu: "Osoa inehmon itken, koko kohtalon kovuutta." Mursi Luoja leivänkyrsän, pani palasen kannikalle. "Siis kera pitoihin käyös!" Nyrpisti nenäänsä Ruusu, toki kuuli käskijätä, söi palan hyvillä mielin, toisen miellä mielemmällä, palat on parhainta nisua, kalat kaikki vastasaadut. Ihmetteli itseksensä. Jo kysyikin Kiesukselta. Hymähti hyvä Jumala: "Niin on laatu Luojan leivän.
Päivän Sana
Muut Etsivät