Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ei mun täytyy kiireesti kätkeä aarteeni tänne metsään, sillä niin kauan kuin sitä luonani säilytän, ei minulla ole yön lepoa, ei päivän rauhaa. En pelkää sinua, en pelkää jänistä enkä maan matosiakaan, sillä ne eivät todistajiksi kelpaa. Nyt on pyhäaamu, sitä en ollenkaan muistanut. Niin aikoja on kulunut siitä, kun minä viimeksi kirkossa kävin.
Ja nyt näist' asioist' ei hiiskausta; Tuoss' ompi käsi vanhan ystävän. Sen hiljaisella katumuksell' otan, Ja sitä puistan, muistellen sit' aikaa, Kun äsken Suomeen tulleena, enskerran Mä kävin haudall' isäni, ja siellä Sun polvillasi itkusilmin näin. Ken tuon ois luullut hauskaks Olaviks, Jost' olin paljon Warsovassa kuullut.
Kun sie leikkoat lihoa, Eli viilet vehnäisiä, Säre veitsesi kivehen, Karahuta kalliohon, Syöä sulholta lihoa, Viiltä vehnäpiirasia. Miehen mielen nouto. Lihat laitoin, leivät laitoin, Voit laitoin, oluet laitoin, Viinat ostin Wiipurista, Oluet omilta mailta. Kävin sitte makoamahan, Otti yöksi vierehensä, Antoi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä.
Ennen lähtöä lauletaan juuri hankkiessa: Jouvu jouvu velvyeni Jouvu juomukaisueni Jo kävin uksesta ulos Veräjästä vainiolla Jo löin silmiä iteen Jo löin luomet lounaassa. Jopa illakko joutuu Hämärikkö heittiää. Isä mies isyjen poika Päämies päivätty kypärä! Laho kyselen kannattelen Perin pohjin poimittelen Etimmäinen tien käyjä Vellon aseen ajoja! Onko sinne soinen matka Vai onko vesinen matka? Ku on soinen matka Suku suuri silloittaapi, Ku on vesinen matka Sitte viekää vene vesille. (Kääntyen sulh. lauletaan:) Jouvu jouvu velvyeni! Neiti kutsuu kuun valolla
Huhtikuun 20 päivänä kävin minä kahden reiman vapaehtoisen alaupseerin kanssa San-Stefanoon vähän kyläilemään, jossa rannasta vuokrasimme pienenlaisen soutovenheen ja annoimme sitte muutamain Turkkilaisten talonpoikain soutaa itsemme Marmorameren lahdelle, Bosporan suulle. Meidän oli määrä etsiä sieltä erästä venäläistä höyrylaivaa, jossa piti oleman toiselle kumppanilleni rahakirje.
Mutta palaan tarinaani. Isä ja äiti kuolivat sinä suurena kuolovuonna; kävin silloin kahdeksattatoista. Kyllä mä nyt huomaan, että isä tarkoitti hyvää hirvennahkaisella kasvatuksellaan, niinkuin äitinikin hellyydellään, vaikk'ei se kummankaan kasvatus oikein tainnut hyvää hedelmää tehdä.
Dick'in eteen, "me emme saa unhottaa sinun kasvatustasi". Tämä oli ainoa asia, joka oli huolettanut minua, ja minä kävin sydämestäni iloiseksi, kun hän rupesi puhumaan siitä. "Tahtoisitko lähteä Canterbury'yn kouluun?" kysyi tätini. Minä vastasin, että mielelläni lähtisin, koska se oli niin likellä häntä. "Hyvä", lausui tätini. "Haluttaisiko sinua lähteä huomenna?"
»Kävin sinua hakemassa meille», sanoi Lyyli, »mutta kuulin, että teillä on vieraita; et nyt taida tullakkaan.» »Odota vähäisen, kohta tulen sanomaan, tulenko vai enkö», vastasi Kaisu ja riensi sisälle.
Sanomattomalla vaivalla onnistui hänen vihdoin tunkeutua aina etumaisen vastaan-otto-salin ovelle asti. Siinä tuli ylipäällikkö Herman Fleming häntä vastaan. "Hyvää huomenta, kapteeni! tervehti Fleming Kun äsken kävin kuningattaren puheilla, kertoi hän minulle, että teidän tähän aikaan pitäisi saapuman noutamaan joitakuita kiinnekirjoja, en tiedä minkälaisiin taloihin.
Päättäköön oikeus sen, jos et usko. On siinä »förmildrande omständigheter»... Minä en ollut oikein selvä... Olit sinä selvä, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua. En minä ollut selvä ... minä kävin ulkona sillä välillä... Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellä muuta tehnyt kuin ärjyit hevosellesi... Hellmanni ei osannut mitään siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät