Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Pensaat ovat niin tiheässä vierekkäin, oksat ristissä, kuin kieltäisivät ne taivastakin tietämästä, että pieni verevä ja vilpas suoni sykkii keskellä ylenkatsottua pahamaineista aroa. Ja tämä kätkö onkin erittäin pahojen kielien mieleen, jotka tuolla ulkona maailmassa koettavat panetella näitä suuria autioita seutuja, joita usein näkee Saksan alankomaissa.
Hänen teki nähtävästi mielensä ruveta tarkastelemaan äsken tuodun säkin sisältöä, mutta epäilemättä Siukun vuoksi, jonka tiesi odottavan alhaalla, jätti sen toistaiseksi. Kätkö näytti sisältävän kaikenlaisia myttyjä ja kääröjä. Hän peitti aukon, ajoi sen päälle kaikenlaista kamaa ja lähti poispäin.
Niin, vaikk' eivät uskokaan: Näkeväthän halki öiden minun jäävän juomalaan. Vanhaa kaapuain he sanoo ruumiinverhona en kanna: leilin kätkö se on mulle, uskon muka viiniin vaan. Turhaan tiedoistas ja töistäs, kirjanoppinut, sa kerskaat! Entiset ja tulevatkin määrättiin jo ennaltaan. Viini tuoksuu, viini viehtää, taittuos siis täyteen maljaan: Hengelle se hehkun antaa, sydän pääsee suruistaan.
Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys. Valoa vain on se, mi ijäisestä seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka elävän oikeuden peitti sulta, tuon, josta kysynyt jo oot niin usein.
Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys. Valoa vain on se, mi ijäisestä seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka elävän oikeuden peitti sulta, tuon, josta kysynyt jo oot niin usein.
Kansa samoin kuin edellä torvien säestäessä. Yölepakko häipyy: pirtti valkenee. Vuoressa unisen Pohjan, Louhen kylmän kynnen alla, Siell' on sampo, sieltä etsi. Taivahan tulella rintas täytä, Orjavallan kahle katko, Miehen mieltä, miehen kättä käytä! Kansa soiton säestäessä uusien laulaa kolme viime säettä. Koko hääsali loistaa lumovalossa. ILVO. Anja, annahan kätesi!
Lemmen voima on voittamaton. Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi! ja aavehet haihtuu. Kun murheet sun sielusi mustaks saa, niin lemmi! ja iloks ne vaihtuu. Ja jos sua häpäisee vihamies, niin lemmellä katko sen kaunan ies ja katso, hän kasvonsa kääntää pois kuin itse hän hävennyt ois. Kuka taitavi lempeä vastustaa? Ketä voita ei lemmen kieli?
Se Harakkaniemen Kustihan niillä oli korvana, sanoi Jertta. Siellä Harakkaniemellähän niillä on kätkö. Siellä tapettiin lampaatkin ja sinne vietiin sonnin ja Tiistikin lihat ja nahat. Jyviä ne lienevät piilottaneet heinälatoihin ja mihin kaikkeen nuo lienevät panneet. Mutta miksikä ette sitä siellä sanonut? kysyi Ledenberg. Tappaneet olisivat minut, sanoi Jertta alakuloisesti.
Malla otti penkiltä rahat, suuteli niitä moneen kertaan ja siirsi sitten kiukaan alipuolesta kiven irti. Kiven takana oli kätkö, jossa oli lipas. Malla raotti tätä, ja vielä kerran suudeltuaan äskeisiä ansioitansa antoi hän niitten suljahtaa lippaaseen, jonka heti pisti takaisin talteensa. Hovilassa.
Raatajat, rakentakaamme Tästä päivästä sovinto. Kullervo puhella taisi Meille tarkkoja tosia. Vapaiksi siteistä näistä, Pojat, nouskaamme vapaiksi! Niin kukin valita voipi Oman kultansa, kotinsa. Illiä vyötäisistä kaapaten. Mut minä omistan Illin. Ensin katko kahlehesi. TUIRO. Haha ha se sulle jouti. MUTRU. Siinäpä tytössä poika! KOTRO. Mihin Kullervo pakeni!
Päivän Sana
Muut Etsivät