United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsoo ylöspäin kohottaen hiljaa kätensä, silmät syttyvät: Kuinka ihmeellistä! Nyt uskon olevan hetkiä, jolloin kohoamme kirkkauden vuoren tutkaimille ja näemme sumujen läpi. Kuuluu taas voimakas torventoitotus. Urmas katsoo kauvas etäisyyteen: Ah orjat, terve työn raatajat! Me epäilimme, me puhuimme kahdestakymmenestä viidestä vuodesta. Sumua, sumua! Kuinka kaikki näyttää toiselta, kun jumalat meitä jauhavat. Kuinka raskaasti veenit huokailivat niin kauvan, kun he yhä käänsivät kasvonsa Veeniaan päin ja tahtoivat eri joukkona elää. Kuinka nyt on selvää ettei pensas voi metsää hallita, eikä taas mitään hävittämällä hävittää, mikä elämään luotu on. Katsokaa kuinka kansan uusi elämänusko kulkee kohotetuin otsin päämääräänsä. Sillä sen otsaan on poltettu kansakunnan kokonaisuuden elämänmerkki.
Kasken raatajat ovat sen rakentaneet asumuksekseen niitä aikoja varten, jolloin he täällä peninkulmain päässä kotikylästään hakkaavat, kyntävät, kylvävät, leikkaavat ja ovat lehdeksessä. Vasta ne nytkin ovat tästä lähteneet, sillä tuossa on kerppuja kuivamassa seinämällä ja kiukaan kivet tuntuvat vielä lämpimiltä. Päätämme yöpyä tähän ja kannamme kerppuja vuoteeksemme.
Hän vihkii kansan kuolemaan ja kansa vannoo uskollisuuden valon vapaudelle. Hän lopettaa. Soiton säveleet leijailevat yli kansanjoukon kuin nyyhkyttävät valkoiset haahmut. Vapauteen, valoon! Veriseen, jaloon taisteluun käykää, te raatajat maan! Kymmentuhatlukuisen kansan suusta tuo laulu soi. Elman sielu nousee kuin haaksi hyökyaallon harjanteella. Niin huimaavan autuas on vapauden taistelu.
Puhkaistakoon paise, se oli hänen lääkkeensä; annettakoon työmiehelle hänen työnsä tuotteet ja asetettakoon vanhat raatajat eläkkeelle, niin hyväntekeväisyys käy tarpeettomaksi. Tästä vakuutettuna työskentelin yhdessä hänen kanssaan vallankumouksen hyväksi enkä pitänyt tarpeellisena käyttää aikaani ja tarmoani yhteiskunnallisesta vääryydestä johtuvien epäkohtain lieventämiseen.
Ja rakkaus, tuo suuri veljeys-aate yhdistää ihmiset, joita on ennen erottanut tuhansien kilometrien taipaleet ja vuossatojen veriset vainot. Vapauteen, valoon! Veriseen, jaloon taisteluun käykää, te raatajat maan! Sos.dem. puoluesihteeri puhuu harkitusti ja pollitillisesti. Punakaartin päällikkö komentaa puheessaan kuin esikunnan lähetti. Eräs kiihkoilija puhuu kuin uskonnon julistaja.
Sinä Suomen Leijona, valtainen on saattoväkesi luku: sua seuraa raatajat korpien ja Paavo ja Paavon suku, joka vakoonsa hukkaan kylvänyt jyvän köyhän on monen kerran ja aapisen puuhun veistänyt ja vuottanut ihmettä Herran. Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Oi, Suomen Leijona, nähnyt oon sinun kunnianpäiväsi koiton.
Raatajat, rakentakaamme Tästä päivästä sovinto. Kullervo puhella taisi Meille tarkkoja tosia. Vapaiksi siteistä näistä, Pojat, nouskaamme vapaiksi! Niin kukin valita voipi Oman kultansa, kotinsa. Illiä vyötäisistä kaapaten. Mut minä omistan Illin. Ensin katko kahlehesi. TUIRO. Haha ha se sulle jouti. MUTRU. Siinäpä tytössä poika! KOTRO. Mihin Kullervo pakeni!
Suomalaisella ei ole ainoastaan tavallista ihmisarvoa, vaan hänen ominaisuutensa monessa suhteessa kohottavat Juteinin mielestä hänet vieläpä tavallista korkeammalle vaikk'ei sitä juuri suorin sanoin sanota ; hän on lyhyesti sanoen sangen arvokas mies, ja se kansa, minkä tällaiset »urheat kasken kaatajat, korven raatajat, sotia, vihaa ja vainoa kestävät» kansalaiset muodostavat, on hyvin arvossa pidettävä kansa, kuten seuraavasta kuvauksesta selviää, jonka annamme etupäässä Juteinin itsensä tehdä alkuperäisen runon mukaan.
Käynyt on rutosti käännös Tehty Ilmarin talossa. Nostavat Ilvon kantotangoille. ILMARI. Suomen on sopu rikottu, Rauha särkynyt satoisa. Raatajat rikokselliset, Kurjat rankaisen kovasti. Jos ei järjestys palaja, Niin Kalevan kaikki urhot Nostatan sotajalalle. Nouse viisaus vakava Suomen joukon johtajaksi, Niin on oikeus perivä Maan ja rauha. Lähtekäämme!
Vapauteen, valoon! Veriseen, jaloon taisteluun käykää, te raatajat maan. Arkadj Petrovitsj odottaa turhaan ystävänsä paluuta, Kuninkaansaarelle. Roistot ovat vielä kerran voittaneet. Nyt alkaa ammunta niin helvetillinen kuin minkä ainoastaan Belzebubin sikiöt voivat hornan kuiluista syöstä. "Slava" ampuu yhtämittaa. Santahaminasta ammutaan herkeämättä.