United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki ja eeltä jo riensi, ja seurasi sankari aimo. 632 Niinkuin ryskinä käy, kun metsää tunturirotkon kaatajat maahan lyö, ja se kauas kuuluen kaikuu, noinp' iso ryske jo nous yli maan monitien, latulaajan, vaskien, vuotain vankuna soi, kumu kilpien sorjain, miestä kun miekat löi sekä keihäät kiiluvakärjet.
Panemme alulle uuden kasvun, joka elää silloinkin, kun metsän myyjät ja kaatajat ovat hyökkäysasennostaan herpoutuneet. Olimme tottuneet siihen, että hiljaisuuden metsät peittävät isäimme maata. Ajattelimme, että sen kansa oli niissä suuruuteen kasvanut. Mutta aika on näyttänyt, ettei hiljaisuutta ole enää yksin ulkoapäin etsittävä. Se on nyt kätkeytynyt ajan myrskyjen sisäisiin tienristeyksiin.
Elleivät maahan kaatane kaikkia pyhiä puita. Kukapahan toki pyhät puut maahan kaataisi? Kaatajat kirveitään hiovat. Vaarat ja vihat väijyy, mene tiedä, saako Panu iän kaiken torjutuksi. Näin, että pahaa pelkää, vaikkei virka. Jotakin outoa aavistelee. Kalaan lähti, mutta kohta käski tuoda sanan, jos mitä näkyisi. Mitä pelännee? Kuoli sekin vouti. Kovin on Karinkin vihoittanut.
Ei ollut matka pitkä ensimmäisenkään karhun luo, ja ennen yön tulos olivat kaikki kolme samassa paikassa suuren kuusen alla, johon nuotio tehtiin ja asetuttiin yötä viettämään, sillä niin vaati vanha tapa ja kunnioitus metsän kuningasta kohtaan, etteivät kaatajat ennen kaadettuja taloon menisi. Lähetettiin vain Jouko kotiin hiihtämään ja sieltä hevosia ja rekiä noutamaan.
Jussi istui äänettä koko aterian ajan, vaan vihdoin hänkin piti velvollisuutenansa pyytömiehenä ja vanhan hyvän tavan mukaan ottaa osaa laulukilvoitukseen ja lausui siis: "Ennen esi-isämme Metsän viippajat vireeät, Kaatajat kamalan karhun, Saavat sortajat suden, Ketun konnan kellistäjät Viljan kaiken kallistajat Ne kestissä keskenänsä, Aterialla ainoisasti.
Mutta kun ehtivät rotkoihin puropursuvan Idan, kilvaten ryhtyivät heti tammien korkealatvain kimppuun kirveillään terävillä; ja valtavin ryskein kaatui puut, ja he pilkkoivat ne ja muulien selkään köyttäen kuormasivat; nepä pyrkien taas tasamaalle juoksivat tallaten tien läpi taajain pensahikoiden. Pölkkyjä kantamahan myös kaatajat kaikk' oli pannut 123 Meriones, jalon Idomeneun asekumppani aimo.
Suomalaisella ei ole ainoastaan tavallista ihmisarvoa, vaan hänen ominaisuutensa monessa suhteessa kohottavat Juteinin mielestä hänet vieläpä tavallista korkeammalle vaikk'ei sitä juuri suorin sanoin sanota ; hän on lyhyesti sanoen sangen arvokas mies, ja se kansa, minkä tällaiset »urheat kasken kaatajat, korven raatajat, sotia, vihaa ja vainoa kestävät» kansalaiset muodostavat, on hyvin arvossa pidettävä kansa, kuten seuraavasta kuvauksesta selviää, jonka annamme etupäässä Juteinin itsensä tehdä alkuperäisen runon mukaan.