Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Hän seisahtui, kädellään varjoten kynttilää, pienen sängyn eteen, jossa Yrjö lepäsi, ja katseli kauan nukkuvaa lasta. Se oli kaunis, terve ja punaposkinen poika. Hän oli perinnyt isän kauneuden; hienot, säännölliset piirteet, tummankutrinen tukka, ainoastaan silmät muistuttivat äitiä, syvä, uneksiva katse, joka vielä enemmän ylenti hänen ihanuuttaan.
En minä vasta menekään, vaikka luvattaisiin. Elä sano niin, se on vaan katkeruutta vanhempia kohtaan, eikä se ole hyvä. Jos isäsi kerran lupaa, niin saat silloin mennä. Eläkä nyt enää itke, se pikastuu siitäkin, jos sattuu näkemään. Emäntä sipasi kädellään tyttärensä hajaantunutta tukkaa ja meni töillensä. Anna Liisa haki kamman ja rupesi purkamaan tukkaansa palmikolta.
URDIS Jännittyneenä: Ketähän nyt valitaan? EILA Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! Varottaa kädellään. Jötra ja sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker MERTSI Hiljaa: Miksei yhtään merviä...? EILA Kääntyy säihkyvin silmin: Mervejä!? URDIS Katselee: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se mahtaa olla? MERTSI Kuuristuu lähemmä: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi
Hän ei ehtinyt lopettaa nuhdesaarnaansa, sillä herra Claudius avasi sanaakaan tuhlaamatta huoneen oven ja minä kuulin hänen astuvan sinne. Lääkäri meni hänen luoksensa. Herra Claudius seisoi pöydällä olevan lampun vieressä, niin että sen valo kirkkaasti valasi hänen kasvojansa. Hän pusersi kummallisella tavalla vasempaa käsivarttansa oikealla kädellään vasten rintaa.
Henrik ei mennyt sinne asti sen tukahduttavan kuuman vuoksi, joka sieltä löyhkäsi, vaan kääntyi ympäri ja saavutti pajapojan, jolta kysyi asiaansa. Poika meni lautaseinän ovella seisovan miehen luo, nykäsi sitä hihasta ja osoitti kädellään Henrikiä. Mies katsahti pojasta ylös Henrikiin päin, hänen silmänsä suurenivat, kulmakarvat nousivat otsalle ja yhtäkkiä koko naama pyöristyi iloiseen hymyyn.
Ja kas, tuomari vastaa jotakin lempeästi, viittaa syytetylle... Nyt lausuu syytetty jotakin, hänen syliinsä vaipuu impi, hänen pelastajansa... Nyt työntää impi sulhonsa luotaan, viittaa kädellään länteen. Pois lähtee nuori mies. Hyvän matkaa edellä kiitää soturijoukko, yhäti on päällikkö Mitä! Hänethän me äsken oikeudessa näimmekin Niin, hän se olikin!
Rovasti osoitti kädellään oven suun puolelle, mutta Palikkamäen Asarias kiitellen istahti hänen viereensä kirjoituspöydän ääreen. Rovasti naurahti hiukan, mutta, hilliten itseään, alkoi puhella pakkasesta ja paljosta lumesta. Kuitenkin hän vähän ajan perästä siirtyi pois vieraansa vierestä, sillä se löyhkysi niin hirveästi "hokmanille", että rovastilla oli vaikea olla.
Pimeä haltija koski kylmällä kädellään vahingon ilosta ilkkuvana hänen korvaansa; ja siitä päivin ei mitään sointoa ulkomailmasta enää pääsnyt hänen suureen ja kuitenkin niin herkkään sieluunsa. Ei mitään lemmen taikakukkaa pudonnut hänen tiellensä; ja lopulta sammui maan armas valokin; synkkä yö ja haudan hiljaisuus ympäröivät sitä masentumatonta jättiläisolentoa.
Saulus syleili ja suuteli häntä useita kertoja, mutta sisar irroitti itsensä hiljaa hänestä ja vältti hänen hyväilyjään hitaasti sivellen kädellään hänen otsaansa.
»Sinä olet nähnyt unta. Mitä sinne nurkkaan noin tuijotat, eihän siellä ole ketään. Kuule, Mari, kah, selviä pois.» Hän pudisteli häntä taaskin. Mari näytti rauhoittuvan. »Oletko sinä kipeä?» »En. Kuinka niin?» »Kun olet ihan vesimärkänä.» Holpainen hiveli karkealla kädellään hänen kasvojaan. »Ihan kuin uitettu. Untako sinä näit, kun niin huusit?» »Unta kait.» Mari pöyristeli sitä muistaessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät