United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhuessaan Antille katsahti hän noihin toisiin arvostelevalla syrjäsilmällä, ikäänkuin olisi tahtonut Antilta kysyä, että »ketähän nuokin ovat?» Katse tarkoitti nähtävästi heidän pukuaan, ja seisoessaan ulompana kapteenin kanssa tuli Antti tämän luulonsa johdosta vertailleeksi toveriensa vaateasua omaansa.
Kuin tuulessa juoksi hän tallinsillalle ja huusi Tapanille: "Tule sisään; vieraita tuli." "Keitä?" "Sulhaisia ja morsiamia." "Oletko järjelläsi?" "Olen... Tule nyt." Hälinä kuului tallinparvellekin Tapanin korviin. Ketähän väkeä siellä onkaan? Helan heleä ääni kuuluu yli muiden, mutta kuuluu sieltä karkeampikin ääni, vaikka poika kirkuu kuin veitsissä. Sulhasia ja morsiamia. Totta toisen kerran!
Tämmöistä ei vielä ikinä ole tapahtunut yhdellekään tytölle. Vai uskotko? Ei toki olekaan. Emmekä me hiisku sanaakaan koko Puijolla käynnistä, etteivät arvaa meiksi, jos tästä höly nousee. Emmekä hiisku. Ihmettelemme vaan, ett ketähän ne ovat olleet? Näitä he tuumivat vielä maantietäkin kulkeissaan.
URDIS Jännittyneenä: Ketähän nyt valitaan? EILA Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! Varottaa kädellään. Jötra ja sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker MERTSI Hiljaa: Miksei yhtään merviä...? EILA Kääntyy säihkyvin silmin: Mervejä!? URDIS Katselee: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se mahtaa olla? MERTSI Kuuristuu lähemmä: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi
»No mitä sitä niin salaisia... Saattaahan sitä puhua niin että ihmiset kuulevat.» Jokaisen velkakirjan suhteen oli Mikolla jotain sanomista. Mitä hän ihmetteli, että sekin oli vielä maksamatta, mitä taas kummasteli, että vai on silläkin tänne velkaa, eikä ole näkynyt vaan täällä koko päivänä. Mahtaneeko edes omistaa? Ketähän siinä on todistajina?
»Ketähän ne kaikki olivatkin?» hän vahteja tarkoittaen ääneen virkahti, suu hymyssä. Hetkisen aikaa pyörähdeltyään ja nähtävästi muistissaan ihailtuaan tässä ottelussa saatua voittoa lähti hän uudestaan ajamaan. Vähän matkan päässä tuli eteen pienehkö niittyaukea, jonka toisella laidalla Esa äkkäsi oman heponsa rauhassa syömässä. Sepä vasta löytö!
Ottaen morsiantaan kädestä läksi hän taluttamaan häntä toiselle puolelle. Vaan samassa näkivät he kaksi ratsumiestä, jotka ajaa lennättivät taloa kohti. Miihkali pysähtyi. »Elina, ketähän nuo ovat?» Mutta jopa hän tunsikin heidät ja huusi: »Yrjö ja Elias!» Huonoja uutisia.
»Voi, poikaseni!» vastasi hyvä harmaaveli, »ketähän lienee tässä kamalassa maailman korvessa, josta emme voisi sanoa, että hän on vaarallisessa tilassa? Mutta Jumala varjelkoon, että väittäisin arvoisan piispamme olevan kovin uhkaavassa vaarassa.
Ja kun kevät tuli, rupesivat paikkakunnan emännät mietiskelemään ketähän Uotilan isäntä nyt emännäkseen ottanee, ja arveltiin, että hänen nyt sopisi valita pitäjän omista tyttäristä eikä kosia naapuripitäjässä kuin viime kerralla. Mutta Laurille ei kukaan rohjennut kertoa mitä tästä asiasta puhuttiin kylässä, eikä hän itse näyttänyt aikovan käydä kosioilla siellä eikä täällä.
Korvenloukkolaisia oli ollut »kymmenen kertaa» enemmän heidän luulonsa mukaan. Koko loukon miehet ja vielä pitäjän pahimpia isäntiä suuri joukko kaupan päälle, kertoivat ja uskottelivat itseänsä. »Mutta kos-te-taan!» Tuo sana tuntui ikään kuin synkkämielisessä sävellyksessä verhoovan koko keskustelun ja peittävän sen kamalaan syleilyynsä. Mutta ketähän sinne jäi, sinne tappelukentälle?