United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuleehan tuollakin kääsit! «Hän tulee«, sanoo sointuva ääni, joka jotenkin lapselliselta kuuluu, ja puitten välistä juoksee nuori kuusivuotinen tyttö ruohosohvalle vanhuksien luo. «Hän tulee, isä tulee!« Ruohosohvalla istuvat Johannes, Maria, Klaus ja eräs nainen, jota emme ennen ole nähneet. Ja Anna ? Annaa ei nyt enää maa kanna. Majuri s'en vieressä lepää hän; hän on jo kauan, kauan levännyt.
Voi! sydämelleni tuon sievän Ainan Tahtoisin mieluisasti minä painaa! AINA. Oletkos unissasi nähnyt minua? LAURI. Mä usein näen uuta sinusta, Kuin oisit ruusuiseni metsistössä. AINA. Mä myöskin usein sua uneksin. Vaan, Lauri, tule lakan luoksi, jossa Mun kyyhkyin ovat, sillä kyyhkytkin Sua kiittää tahtoo avustas, Kun kotkan häijyn kaasit luodillas. Ai! kyllä ehdimme sen tekemään.
Kun siis Heikki, joka surkeasti valitti haavojansa, oli talutettu eukon tölliin ja kääsit syydetty tien syrjään, lähti kapteeni hiljaan kulkemaan kotiansa päin. Hän oli sitä ennen kumminkin ottanut kääseistä pienen lippaan, jonka hän varovasti tallensi rinnallensa.
Mihin herran nimessä ovat molemmat kääsit joutuneet? huudahti konttoristi äkkiä luutnantin suureksi hämmästykseksi. Kilpakumppanit olivat onnellisesti saapunet taloon, ja heidän edessään aukeni selkeä näköala Noran polttimolle. Ja missä ovat miehet sitten? jatkoi Albert, katsellen ympärilleen kaikille suunnille.
Muistui mieleen vanha ruunakin tullessa, sen silat ja iänikuiset kääsit, joista revenneen nahan reiistä pisti karvoja ulos. Mutta isä oli eniten kaikista vanhentunut ... seköhän se tuolla kuorsaa ... tuolla seinän takana.
Likeltä kuului valittava ääni. Se oli pienen kyytipojan. Vauhti, jolla hevonen juoksi kun kääsit kaatuivat, oli heittänyt hänen useita syliä nummelle. Hän ei ollut loukkaantunut, mutta pelästys sai hänen isoksi aikaa liikkumattomaksi, jotta hän ei kuullut kapteenin huutoa. Kapteeni oli turhaan koettanut irroittaa itseään.
Hän kääntyi ja kova sana oli jo lentämäisillään hänen huuliltaan, hänen kätensä oli jo nostettu kun hevonen pelästyi tuota valkoiseen puettua kantoa ja säntäsi tien syrjälle tieltä pois. Silmän-räpäyksessä oli se tapahtunut. Hevonen ja kääsit makasivat ylös-alaisin ojassa.
Ja minkä tähden sinä oikeastaan et antanut isälle leipäkoria ja kaasit tuolin kumoon?... Minkä tähden isä aina pilkkaa minua? sanoi Elli jyrkkätaitteisella äänellä. Eihän isä pilkkaa ... ja jos pilkkaisikin, niin et sinä kuitenkaan saa ... ja ehkä se vain olikin leikkiä ... ei lapsi saa olla tottelematon ... Jumala rankaisee, ja se on suuri synti...
Eistenin On joukko sinut valinnut ja Ingen Sa kaasit. Norjan hallitsija sinä Nyt oikeudell' olet. Täällä minä Nyt olen taas ja Trondilaisena Ja sotilaana, serkkunas ma tarjoon Vihollisias vastaan kättäni. HAKON. Sa kauan, Aksel, Tanskan Valdemarin, Mun vihamiehen' ystäv' olet ollut! AKSEL. Mun häntä tunteissan' hän ei sit' ollut. Hän rakastettav', uljas urho oli; Niin on hän vielä.
Vilkas nuoriso muodosti heti piirin vanhan isännän ja Henriikan ympärille, mutta ennenkuin piirileikki ennätti alkaa, ajoivat pihaan kääsit, joissa oli myöhästyneitä, rakkaita sukulaisia Sundista. Piiritanssista ei tullut mitään, mutta sen asemasta alottivat soittajat reippaan "neliaskelisen" suuressa tuvassa, jonne nuoriso nyt kiiruhti.