United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauniina kesäpäivänä, heti jälkeen puolenpäivän, istui Vera Bertelsköld opettajattarensa, neiti Sjöbladin kanssa, ruohosohvalla Falkbyn rannassa ja luki ääneen erästä opettavaista kirjaa.
Tuleehan tuollakin kääsit! «Hän tulee«, sanoo sointuva ääni, joka jotenkin lapselliselta kuuluu, ja puitten välistä juoksee nuori kuusivuotinen tyttö ruohosohvalle vanhuksien luo. «Hän tulee, isä tulee!« Ruohosohvalla istuvat Johannes, Maria, Klaus ja eräs nainen, jota emme ennen ole nähneet. Ja Anna ? Annaa ei nyt enää maa kanna. Majuri s'en vieressä lepää hän; hän on jo kauan, kauan levännyt.
Samanmielisenä kuin hän kirkkoon meni, palasi hän sieltä, ihmetellen itsekseen, mikä into hänen oli saanut menemään tuohon huoneeseen, jossa hän ei vuosikausiin ollut käynyt. Hän tuli kotipihalle. Maria ei enää ollut puutarhassa, vaan paikka ruohosohvalla, missä hän oli istunut, näkyi vielä. Portailleen tultuaan silmäili Johannes tuota paikkaa, muistaen olevansa ruuatta.
Hän ottaa hellästi kuusivuotisen syliinsä; hän lähestyy tuliaa, ja kun he tapaavat toisensa, syleilevät he toinen toistaan. Nainen on Johanneksen ja Marian ainoa lapsi. Tuo kääsissä vasta tullut on Sakari, hänen puolisonsa. Me olemme kauan olleet poissa Harmaalasta ja Metsämaasta. Silloiset nuoret ovat nyt vanhoja; mutta toisia nuoria on heidän ympärillään. He istuvat ruohosohvalla nyt kaikki.