Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta kamalat pirut ovat jo iskeneet heihinkin kyntensä ja he vaipuvat ja vaipuvat auttamattomasti. Alimpana nähdään ne, jotka eivät enää yritäkään pelastautua ja joita Kaaron viepi täyden venelastin manalaan. Tämä viimeinen osa taulusta on ehkä kaikista vaikuttavin.
Tällä kehityksen asteella olin, kun eräänä päivänä olin äskettäin täyttänyt 35 vuotta sain käärön ja kirjeen eräältä ystävältäni, joka asui maalla. Käärössä oli timanttisormus ja kirjeessä hän pyysi minua, jos mahdollista myymään sitä.
»David, David», ajattelin itsekseni, »voitko todellakin olla niin kiittämätön? Voitko unhottaa vanhat muistot ja vanhat ystävät yhden ainoan nimen takia? Hyi, häpeä!» Istuuduin kivelle, jolta tuo kunnon mies juuri oli lähtenyt ja avasin käärön nähdäkseni minkälaisia saamani lahjat olivat.
Ymmärryksen yllyttelet Jättämään sian hitolle, Pirun pirtiksi rakennat, Kannat sinne kaikenlaista Roistoa romun sekaista, Perkeleen perehinensä, Ruman hengen renkinensä, Jotka johtavat sisähän Kuolon synnit kauhiammat, Pukin saavat partoinensa, Riikinkukon rilloinensa, Kilpikonnan koipinensa, Käärön tuovat käärmehiä, Tiikerin terävin kynsin, Saavat sinne sammakonkin, Sialle sijan tekevät; Uskon tähen sammuttavat, Armon enkelin e'emmäs Häijy henki pois ajaapi, Pyhä henki pois meneepi, Luojan kyyhky karkoaapi.
Roosa Maija seisoi oven suussa makaavan pihakoiran Kaaron vieressä ja taisteli hetkisen itsensä kanssa, sillä kullanloistolla on mahtava, vaistomainen taikavoima lapsiinkin, ja noin kiiltävää kalua ei Roosa Maija ikinä ollut nähnyt. Lopulta hän sanoi: Anna se Roosalle! Mitä sinä tekisit näin koreilla ketjuilla? kysyi ukko hyvillä mielin. Roosa antaisi ne Kaarolle syötäväksi, vastasi lapsi.
Jokainen mytty tai käärö, jonka uudet väliasemilta tulleet matkustajat asettivat hyllyille tai sohvien alle, oli nuorten mielestä välttämättömästi joululahja, ja käärön muodon mukaan koetettiin arvata, mitä se mahdollisesti sisältäisi.
Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion. Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa, Ja syksyen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa. Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää, Ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää.
"Ei siinä kylläksi", sanoi tyttö vilkkaasti ja vakavasti, sekä astui taasen huoneesen. "Haava meni jotenkin syvälle minä näin sen ja tiedän keinon, joka estää kuumeen ja riennättää haavan parantamista". Tyttö aukasi kopan, joka hänellä oli muassansa, kannen, sekä otti pienen käärön aivinaista, "Sallitteko, että sidon haavan. Voitte huoletta luottaa minuun diakonissanvirka ei ole minulle outo".
Kun Jaakko avasi tuon pienen käärön, jonka patruuna hänelle antoi, ja näki siinä kolme sadan markan seteliä, silloin ei hän saanut suuhunsa sanoja, millä olisi kiitollisuuttaan osottanut; kyyneleet vain vierivät hänen silmistänsä hänellehän patruunan antama lahja oli jo koko rikkaus!
Oi, Georg, olisitpa nähnyt kuinka tyytyväisenä hän nyökähytti päätään luettuaan todistuksesi! 'Täällä pitää ja täytyy jotakin tehdä', sanoi hän. 'Olkaa aivan huoleti ja luottakaa minuun. Huomenna jo saatte tietoja. Hän ei välittänyt kiitoksistani, heitti todistuksesi siihen ja hyvästeli. Puoli tuntia sen jälkeen tuli eräs palvelija, antoi minulle pienen käärön ja luehan itse."
Päivän Sana
Muut Etsivät