Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Mutta laivat eivät tahdo antaa vielä mitään todistuksia kapinallisuudestaan, ennenkuin jotain tapahtuu, jota ne odottavat, ja sentähden niiden täytyy ampua. Juu, juu, pani Hinkki.
Ne odottavat, sanoi aliupseeri, näes, täytyy odottaa, täytyy saada ensin tietää tuleeko siitä vallankumouksesta mitään. Juu, juu, sanoi Hinkki, vaikka ei ollenkaan ymmärtänyt miksi asia olisi voinut odottamisesta muuttua. Näithän itse, sanoi taas tykkimies, että ne ampuivat ylitse.
Sitten lähtiwät tyttäret pois ja astuiwat taasenkin kynnykselle. "Eikös ne ole siewiä tyttäriä nuo meidän tyttäret?" kysyi isäntä wierailtaan. "Juu, juu. Jos eiwät he olisikaan niin siewiä ja kauniita kuin he owat, niin emmepä me niin hartaasti heitä omaksemme pyytäisikään", sanoi kauppias teeskennellen; samassa wilkuttaen silmää nimismiehelle, ilwehymy suupielissä.
Kaikki herrat palasivat sitte takaisin Kankkulaan, jossa rovasti huomautti isännälle, että nyt, ennen päivällisiä, sopisi kastaa se "nuori hevosmies." "Juu herra rovasti," vastasi Kankkulainen, "kyllä, kyllä, mutta se kuului jo kuolleen." "Jassoo!" "Mutta herra rovasti", Kankkulainen kumarsi nöyrästi, "älkää pahaksi panko, mutta vaimoni oli halunnut puhutella vähän herra rovastia." "Jassoo!
Niin, mitä minun pitikään sanoa, sen pampun suhteen saatatte olla ihan oikeassa, eihän ole hyvä lyödä ihmisiä. Juu, juu, yksin minä olen jäänyt. Hääiltana hän tuli minun luokseni, ihan luo, ja sanoi: pappa, pappa, annathan minulle anteeksi, että lähden sinun luotasi!
Oikeuden palvelija huomasi Uuden Hellbergin hämmästyneen, niin aukasi oven ja käskevästi murahtaen viittasi Uutta Hellbergiä astumaan ulos. Sen kuultuaan astui Uusi Hellberg ulos, kasvot tuhostuksissa. Ulos tultuaan hätäisesti virkkoi: »En ymmärtänyt oikein, juu, en ymmärtänyt oikein, mitä se tuomari tarkoitti, juu, no, hyvä siitä kuitenkin tuli, juu, hyvä siitä tuli.»
Taas nyökkäsi yksisilmäinen päätä, ja Muona-Maija, painettuaan rintansa lapsen suuta vasten, huokasi: Juu, juu. Helena sanoi: Sen Ekholm vaan saa nähdä, että minä en ainakaan mene ripille, en vaikka! Nyt kaikki kolme katsahtivat toisiinsa. Tämä puhe herätti heidän huomionsa niinkuin outo kiljahdus keskellä tuttua virttä. Ja tuli pitkä äänettömyys.
Hän nauroi punehtuneena ihan liian kovaäänisesti koettaen saada muita nauramaan. Mutta ei kukaan nauranut ja mamma vaan sanoi: No, onkohan se hyvä noin isäänsä pettää. Syntyi äänettömyys, jonka kestäessä Alina vähitellen muuttui totisemmaksi. Puheenaineen puutteesta hän vihdoin sanoi huokaisten: Juu, juu. Ja lakkasi kokonaan nauramasta. Sen jälkeen oli taas pitkä äänettömyys.
»Tahtoko sine kulunki?» kuului tuomarin koleaääninen kysymys. »Juu, juu, kulunkia ja kipurahoja se tahtoo», lisäsi Uusi Hellberg. »Mite kipuraha sine tahto?» kysyi tuikeasti katsellen tuomari. »Juu, juu, että häntä lyötiin, juu, juu, seipäällä lyötiin», vakuutteli yhä Uusi Hellberg eikä ymmärtänyt, että tuomari kysyi, tahtooko hän itselleen palkkaa.
Neiti oli kyllä kaunis, tai ainakin hyvin maukkaasti puettu, mutta hänellä oli Henrikin mielestä aivan liian paksut huulet. Juu, juu, sanoi Henrik katsellen valokuvaa. Mitäs sanot? No mitäs muuta kuin onnea vaan! Milloin sinä häneen tutustuit? Oikein hävettää vastata, ainoastaan pari kuukautta sitten. Sinä rakastuit paikalla? Ihan paikalla näin että siinä se on minun. Mitäs kummaa siinä on!
Päivän Sana
Muut Etsivät