United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olenko minä sitten humalassa vai mitä? Maata?... Kyllä minä ymmärrän ammattini ja virkani, minä. Maata?... Juu ja takkar! Kylläpä tässä sitten työt hyvin kävisivät, jos mestarit kulkisivat hailia onkimassa ja kisällit maata rohjottaisivat. Jopa sitten! Pian olisi pankrutti talossa... Vai maata?..."
Niistä nenäs ja nosta housus ja ole niinkuin, muutkin miehet! Jos olisi komisarius edes haukkunut aika tavalla, olisi minun jo puolta parempi olla. Mutta nyt te molemmat vain hommaatte, niinkuin kaikki olisi »juu» ja »jaa», ettekä puhu minun konnantyöstäni mitään?... Kukapa olisi uskonut, että tuo ukon kanttura sen koskipaikan niin tarkoin tunsi.
Kaatui myöskin tämä sama Meurlingen sitten täällä Isossa Kyrössä, mutta sitä en minä tietää saanut, ennenkuin monta vuotta sen jälkeen. Tämä nuori Meurlingen sanoi nyt minulle: "no, Mauno, jos osaat pitää suus' kiinni kuin ennenkin, annan minä sinun uusia tietää." "No mitä?" sanoin minä. "Juu, että me saamme tapella ryssän kanssa jos kenraalin tahto käy edes.
Ehkäpä herratkin ovat hyvät ... ja Jaakko setä ojensi heille hattunsa. Vallesmanni sysäsi hänet luotaan ja alkoi kuohuksissaan kävellä edestakaisin lattialla. Mutta tämähän on ilmeistä, ilmeistä kapinaa! Juu, kapinaa, revolutsionia. Ranskassa ne nyt parhaillaan repivät kirkkoja, meillä niitä rakennetaan se on sitä meidän vallankumousta se. Kuule, paniko se todellakin sata ruplaa? Sata ruplaa...
Kyllähän ne helposti miehen mukana kulkevat», vakuutteli ukko. Jukke nyökäytti päätään ja mukautteli: »Juu, juu, kyllä minä käsitän asian. Juu, kyllä käsitän ja ymmärrän. Minä teen aivan, kuten te tahdotte. Mulla ei muutama satamarkkanen kalketa, ei sinne eikä tänne, sen saatte sanoa Siirillekin.»
Nimismies nyökäytti päätään Jukkeen ja vakuutti: »Kyllä on.» Uudelta Hellbergiltä kyseli lisää. Tämä huokasi, rykäsi ja huokasi ja rupesi taas jatkamaan: »Tämä Jukke yritti pakoon, vaan tämä Antti kaatoi maahan.» »Kaatoi?» keskeytti nimismies. »Juu, juu, herra vallensman, kaatoi aivan maahan makkaraksi ja siihen pieksi, tukkusi aivan näin juuri, noin, tällä tavalla. Voi hirmuista.
Niin voitteko ajatella! tänä aamuna tulee tullikirjoittajan piika meidän kyökkiimme ja pyytää lainaksi lihaliemikattilaa. »Mitä herrasväki sillä tekee?» kysyin minä vähän kummastellen. »Juu, sihteeri rouvineen viettävät huomenna hääpäiväänsä ja antavat suuret päivälliset kaikille tuttavilleen», kuului röyhkeä vastaus. Suuret päivälliset! Sihteerin herrasväki. Ei, nyt ei enää ole häpyä ollenkaan!
Teillä oli varmaan asioita Turkuun? Niin, minulla on siellä sukulainen. Kuka niin? Veli. Todellakin, sitä en ole tiennytkään. Mikä hän on siellä? Hän on mekaanikeri. Mekaanikeri, mikä se on? Ah niin, se on insinööri? Kas kuinka kaunista tuonnepäin todellakin on! sanoi Henrik. Juu, onhan se. No tuota te asetuitte sitten sen veljenne luokse? Ei, hänellä on vaan pikkuinen huone.
"Oiwallinen, oikein hywä, semmoista ei usein maaseuduilla näe", säesti eräs kaupungista tullut puotipalwelija. "Juu, juu. Te olette nykyään kaunistaneet asuntonne entistäkin kauniimmaksi, jopa niin, ettei kenelläkään woi sen siistimpää ja parempaa asuntoa olla. Waroja on myöskin ja senkin puolesta teidän elämänne on kuin parhailla ruhtinailla.
Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin on ihminen, joll' on vaan yksi onni ja yksi unelma sen. Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll' on vaan yksi murhe ja yksi muisto, mi soi. »Laitapa minulle laulunen!» Vai laulunen! Vai laulunen! »Laitapa minulle laulunen!» »Juu, kyllä, mut laulut ne maksaa. Annatko minulle suukkosen?» Vai suukkosen!