Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Astuttiin, Kustilla käsi Jussin kaulassa ja Jussi lauloi: »Kukapa se senkin rakkauden, kukapa se senkin rakkauden raukenevan luuli, raukenevan luuli. Joka oli paljon kuumempi, joka oli paljon kuumempi kuin pakarituvan uuni, kuin pakarituvan uuni.» »Mitä pitää isännille?» liverteli muuan narikkaeukko Kustille ja Jussille. »Tuuka puut laaka maat», virkkoi Kusti eukolle.
Mitkä pitkät ne olivat ... lyhyet potuukset!» yhtyi Jussi ja lisäsi: »Tuokin porsaan riivattu vinkuu tuossa selässä kuin syötävä... Etkö sinä paholainen pysy siellä vinkumatta, tahi kun lyön sinut seinään, niin ei jää saparoakaan!» Mutta lopulta ei Antti enää jaksanut juosta. Läähättäen pysähtyi hän kauppias Ahokkaan portin kohdalle ja sanoi Jussille: »Elä juokse!... Levätään!»
Kaisa siunaili kotvasen aikaa, ja miehet odottivat, että Kaisa pyytäisi istumaan... Peläten ettei Kaisa sitä huomaisi tehdä, huomautti Antti jo Jussille: »Olisi pitänyt Kaisalta pyytää porsaalle maitoa juoda, jottei kuolisi janoon, kun mennään Liperiin.» Silloin älysi Kaisakin ja pyysi: »Eihän nyt vielä ole mihin kiire!
Hän tiesi, kun pari päivää takaperin kotonansa kävi, ettei mökissä löytynyt niin äyriäkään rahaa, tiesi myös, ettei kukaan Leenalle uskoisi jumpraakaan viinaa. Mutta turhat olivat hänen mietintönsä. "Olisi se heittiö nyt selvillä, niin sanoisi, onko hän hankkinut veneen Koiviston rannalle, niinkuin Jussille panin käskyn", sanoi hän. "Mitä veneellä tekisit?" kysyi toinen uteliaasti.
"Paatunut konna! hän ei ole viimeistä kertaa tuossa", mutisi silloin eräs vanha äijä puoliääneen, mutta tuon lauseensa vuoksi sai hän niin paljon vihaisia katseita, että hän katsoi parhaaksi siirtyä siitä paikasta pois. Sitten alettiin Jussille toimia raippoja.
Kohta jälkeen puoliyön alkoi kuun valo, joka ohjasi karkulaisia. Paikkakunnan maisemat olivat Jussille laajalti tutut Venäjänkin puolella rajaa. Noin puolipäivän aikana saapui Jussi ensimmäiseen asuttuun paikkaan Venäjän puolella; Saara ei ollut myötä.
Tutkinto tapahtui piakkoin kaupungin neuvohuoneessa ja molemmat asiat olivat niin selvät, että oikeus tuomitsi Vanhanviran Jussille neljäkymmentä paria raippoja ja kaksi tuntia seisomaan rautakaulassa. Merkillinen kohta tässä tapauksessa on se, että hänen entinen pahuutensa oli nykyisen rikoksensa ilmisaattajana.
Vähän häpeillänsä vastasi Jussi: "Minä olen tytyväinen sillä, minkä lautamies paraaksi katsoo." "No sitten ymmärrämme toisemme, eikä minulla ole mitään muuta sanottavaa, vaan mene nyt juttelemaan Annan kanssa, minun Mikon kanssa avioliitto-välikirjaanne tehdessäni. Sen valmiiksi tultua, lähetän sanan teille." Tätä ei tarvinnut Haavisten Jussille kahdesti sanoa.
Mutta viina ja päivä raukaisi niin, ettei hän jaksanut mitään ajatella. Aivan umpimähkään sanoa tokaisi hän: »Antaa se Hyvärinen tytölleen kelvollisen akan osuuden...» Jussille se oli ilosanoma. Nyt ei hän enää udellut, luuli näet Antin sanoneen sen Hyvärisen pyynnöstä.
»Ei sitä tuota hyvää paljolta saa», arveli Erkki Jussille, kun tämä oli saapunut heidän luokseen. »Eihän toki», arveli Jussi ja matkaa taas jatkettiin, puodista puotiin kyselemässä hintoja. Puolisen aikana läksivät kortteeriinsa; heillä oli muutamia ostoksia tehtynä ja lähes kaikki kaupungin kauppamiehet oli käyty.
Päivän Sana
Muut Etsivät