Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Sitten Kusti kertoi ja selitti Jussille, miten hänen silinterinsä ei maksa hänelle mitään. Vaihtokaupoissa oli hän näet niin voittanut. Hänellä oli ollut huono »engelsmanni», pahanpäiväinen mukura, ilman niitä rämppäkelloja. Sillä hän oli alkanut vaihtokauppansa.
Kamalaksi kuvailivat Mattilaiset Jussille edessä olevia aikoja, eihän löytynyt sitä ihmistä, joka häntä viitsisi ottaa ruokkiaksensa, hukka hänen peri ilman armotta. Ja alakuloisella mielellä ajatteli Jussi noita kurjia aikoja, mutta ei häntä sentään haluttanut Mattilassa olla, jos olisi pidettykin, siellä oli hän jo saanut kyllänsä.
Kyllä se ensialuksi oli vaikeata työtä, sillä Jussi oli aivan halutoin ja murisi kiukuissaan; mutta vähitellen sai Matti yhtä ja toista parempaa aatetta hänelle päähän ja sitä myöten rupesi murinakin lakkaamaan. Vähitellen tuli Jussille oikeen jommoinenkin opinhalu; silloin opetteli hän lukemaankin, joka taito jo aikoja sitten oli kokonaan unohduksiin jäänyt.
Häntäpä hemmoittelikin täällä tuo äsken mainittu papin tytär Karpelan sulotunteidensa esineenä vieläpä sillä seurauksella, että "Meni jo myö'en myöty neiti, Kanssa kaupattu kananen," ja niin tuo neiti, oltuaan "Käyäs kättä antamahan, Kiivas kihlan ottelohon, Sormuksen sovittelohon," joutui Huttulan Jussille iänikuiseksi "kainaloiseksi kanaksi."
Vaan Erkki sanoi Jussille: »anna hänen kantaa!» Jussikin sitten ajatteli, että jos se nassakka painaa kelloa liivin taskussa. »Otahan sitten», virkkoi Jussi. Katri otti toisenkin viinanassakan ja toinen toisessa toinen toisessa kainalossa astui hän Erkin ja Jussin jälessä, vikelsi. Pärpuumiin sitä mentiin. Molemmille puolilleen katseli Katri ja kääntelihe astuessaan, olihan sitä katselemista.
Samassa ilmestyi Liisa Jussin viereen ja kysyi poliiseilta, mihin he häntä veivät. »Kortteeriin se herra viedään», arvelivat poliisit. »Tässähän sen kortteeri on», viittasi Liisa Pärpuumia. »Lähde pois kortteeriisi», virkkoi Liisa Jussille ja otti häntä kädestä kiinni. Yhdessä lähtivät he astumaan, Liisa puhellen lempeästi, mutta Jussi astui äänetönnä ja allapäin.
Minä en osaa tapella, enkä tahdo tappelulla sovintoa saada. Ja eiköhän vain lienekin ilkeätä panettelua koko juttu. SAMPPA: Epäiletkö minun sanojani? KALLE: En oikein osaa uskoakaan. KAAPERI: Minä vakuutan sinulle Kalle, se on täyttä totuutta. Jeremias itse sitä on Simolan Jussille kehunut, vieläpä oli irnunut, että sinä muka saat vain kauniisti katsella, kun hän Katria taluttaa.
"Juuri minulle, minun vaimolleni ja Reijan Jussille, joka kuskasi meitä". Taavetti yrähti itsekseen ja astuskeli kotiansa päin. Matin hevonen jo kanssa oli valjastettu; Jussi ja emäntä ajoivat Mikkolan pihasta maantielle. Matti istui rekeen; ja koreasti helisi uusi kulkunen kun he ajoivat Taavetin ohi. Siinä hän nyt sai nähdä, kelle hän tänään oli ensi-kerran papinkelloa soittanut.
»Sotkamosta minä olen», vastasi tämä ja istuutui siihen lähelle. »Talon miehiä?» »Ei itsellinen. Kasakkana olen. Minkäslainen kello?» »Onpahan tuossa pintelikello vain», vastasi Jussi. »Minulla on silinteri tuommoinen viidellä kivellä käypä.» »Valehtelee taas Kusti!» sanoi joku syrjäinen. »Vaan Kustipa ei valehtelekaan», vastasi Kusti tolkussa ja näytti sormellaan Jussille 5 numeroa kapselissa.
»Täst' saat suuparkain, kosk' vielä mukaan läksit, saat sinä sitten janoo nälkää nähdä, kun minusta aika jättyy», virkkoi Jussi ja ryyppäsi. »Ha' han petaalt?» kämäytti kysyä muuan narikkaeukko toiselta, joka oli kahvin antanut. »Näi», oli tämän lyhyt vastaus. »Maksakaa kahvit», alkoivat eukot Jussille.
Päivän Sana
Muut Etsivät