Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Se surettaa minua", vastasi lautamies, "etten taida anomukseesi myöntyä; sillä nyt se on jo myöhäistä. Jo eilen antoi Anna sekä sydämensä että kätensä Haaviston Jussille, ja tehty työ pitää paikkansa. Tästä saatat nähdä kuinka vähän naisten lupauksiin on luottamista; jos sen siaan olisit minulle aikanansa asiasi puhunut, olisi kaikki käynyt aivan toisin."
Ja sitten sai hän kuulla, joka muuten olikin totta, ett'ei hänestä ollut apua niin rahtuakaan, ei kuorman teossa eikä hevosen ajossa, kyllähän hänen puolestaan saivat kuormat mennä sinne tänne pitkin tienvieriä ja sinne kaatua; Jussille oli siinä kyllin, että pysyi mukana.
Tuhannen markkaa saat, jos minä tulen herrainpäivämieheksi." Kuultuansa tämän lauseen, kävi Kelan muoto nähtävän iloiseksi. Hän nousi, kävi muutamia kertoja ympäri lattian, jonka tehtyä antoi Jussille kättä sanoen: "Kunnon veli, sinä tulet valtiopäivämieheksi."
"Näinhän nuo sanoo ruotsiksi naurettavan..." Ja Pehkos-Jussi pärähti niin hahattavaan nauruun, että ruustinnakin ovelle kahnasi kummaa katsomaan. "Mikä Jussille tuli?..." kysäsi hän. "Ilman minä noiden poikain kanssa..." sopersi Jussi hiukan hämillään, "tuossa olisi tuo tooppi, paljo kiitoksia, kost' Jumala ruustinnalle..."
»Kyllä isä on oikeassa», puuttui nyt äitikin puheesen, »siinä suhteessa kumminkin, ettei sinun terveytesi kestäisi. Sinä olet ilmankin jo niin heikko, Hannaseni.» »Kun minulla olisi edes jotain tehtävää täällä kotona», sai Hanna hetken päästä sanotuksi. »Sitäkö sinä vaan kaipaat. No, työtä aina löytyy; alotetaan huomenna Jussille paitoja. Poika onkin juuri tarpeessa.»
Hän sanoi Jussille merkitsevästi: »Ethän sinä Hyväriseen viitsi ajattaa kuormaasi?» Jussi raapi hetken aikaa korvallistaan ja sanoi sitten: »En... Mutta puhu sinä nyt siitä ... niinkuin sinä tiedät ... siitä 'tamman asiasta', ja sotke se koko roska!» Antti lähti nousemaan taloon, mutta kujasten suussa alkoi loppua rohkeus. Hän pelkäsi, että Hyvärisessä syyttävät häntä koko jutusta.
Olipahan mikä oli ... ei tainnut olla mikään ... saattoivat uniset korvat vain valehdella. Jussille tulee vilu paitahihasillaan, ja hän menee tupaan ja heitäikse vuoteelleen. Mutta tuskin on hän silmänsä ummistanut, kun koira kavahtaa pöydän alta ja töyttää ulos ja alkaa ulvoa. Samassa kuuluu avonaisesta ovesta kellon ääni entistä selvemmin.
Jussi nousi seisoalleen ja likeni Annaa, halataksensa häntä, vaan tapaturma teki että kompastui laattialla olevaan palliin ja kaatui suullensa pöydän ylitse, joka tästä sai semmoisen täräyksen että kaksi sillä olevaa kaunista vesipulloa ja yksi kukka-astia meni rikki. Anna ei tainnut olla sydämellisesti nauramatta ja vielä suuremmaksi harmiksi Jussille kysyi hän: "Miltä suuteleminen maistui?"
Hänen harras ystävänsä tiesi toki keinoja joka asiaan; hän meni hetkeksi majaansa ja toi sieltä pian pienen kellon, jonka antoi Jussille, sanoen hänen saavan sen ikuiseksi omaisuudeksensa, hän kun saattaisi sitä tarvita vastakin maailmassa. Pikku Jussi silmäili häneen kiitollisuudella ja soperteli liikutettuna ja kyyneleet silmissä: "Sinä olet hyvin hyvä minulle.
He olivat olleet erään vuoden renkinä samassa talossa kirkonkylässä. »Ouluun menossa», tuumaili tukkilainen Jussille. »Sinnepäinhän se matka pitäisi», vastasi Jussi. »Renkinäkö vai kasakkanako?» »Renkimieshän minä nykyään olen. Minä olen tuolla Rantalassa.» »Tää on Rantalan miehiä?» »Niin on. Talon poika. Tää tyttö on » »Sen minä kyllä tunnen; se on Partalasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät