Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk' kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin niin syksyhyn heräsin. Oi, silmät tummat, en teitä toki koskaan ma syytä, en! Te itkitte kyyneleitä niin kauniisti säälien, kun henkeni helpeheitä suu surmasi punainen.

Niin mun kerran Kesti petti, Mie menin keralle Kestin, Kauppamiehelle kanaksi, Pohatalle puolisoksi, Vasten kieltoa emoni, Varotusta vanhempani. Syötin Kestin, juotin Kestin, Talven syötin talkkunoilla, Sykysyn sianlihoilla; Hankin voit, tupakan ostin, Lihat hankin, leivät hankin, Kalat hankin kaikenlaiset. Kesti taisi talven syöä.

Ja minäkö antaisin tyttäreni tuollaiselle miehelle, jolla ei ole ymmärrystä tuon enempi. PORMESTARI! Eikä kiitollisuutta! Pidetty kuin omaa poikaa, niin tuolla tavoin. POMMERI. Koira! Minä niin syötin ja juotin juuri silloin kun se oli haukkua räkyttänyt. Lempsatti, etten minä eilen tullut lukeneeksi lehteä. Nyt minua vasta alkaa oikein harmittaa! Aika kantaali. Aika kantaali! Herra pormestari.

Muutaman markan voitolla minä kuulin Pentin sitä kaupittelevan, sanoi Jertta. En kahtakaan kieltäisi, kun saisimme Onnenkukan palautetuksi Mäkelän navettaan, sanoi Auno. Minä muistan, miten soma se oli vasikkanakin. Silloin minä aina sille maitoa juotin, ja se ikäänkuin kiitokseksi sen saatuaan karsinassaan ihan tasakäpälässä hyppi ja telkkusi, ja sen karva kiilteli kuin paras silkki.

Minä, joka olin talon »asiapoika», päästin vieraan hevosen, panin sen talliin, syötin, juotin sen hyväksi, jos hyväksi, korjasin värkit ja reen hyvään talteen, jonka tehtyä sain iltaseni ja menin kotia hyvällä omallatunnolla, niinkuin ainakin.

Kyllä menenkin, enkä tuon koommin kynnyksesi yli astu, mokoma ruoja! Katri touhutti pihan poikki omaan asuntoonsa ja säpätti kuin palava kataja pitkin tietä mennessään. Pysähtyi pari kertaa ja huusi taakseen karkeimman sanan, minkä keksiä voi, mutta Maria ei sitä enää kuullut, hän kun oli jo paiskannut ovensa kiinni. Sen siitä nyt sain! Vehnäskahvit juotin heittiölle vielä.

Yksi luoto loi lohia, Toinen antoi ahvenia, Kolmas niemi nieriäitä. Nousin maalle keittämähän, Ison pitkille pihoille, Veikon vestoslastusille. Keitin noista kunnon ruoan, Syötin, juotin vierahia, Söin itse kyllältäni, Säästin ruotoset kokohon, Pienimmistä kiiskilöistä, Suurimmista ahvenista, Menin illalla kotihin, Syötin noita kaunolleni.

Mahoit maksella mailla, Kostella ison kotona; Mahoit silloin palkan panna, Kun ma juotin lehmäjuonen, Katsoin lammaskatrastasi; Kun ma sotkin sotkujasi, Räiskytin räpähiäsi; Kun riihessä rimusin, Alla parsien pamusin, Olin olkihuonehessa, Pyyhin hiemalla hikiä.

Näin vuorilla ja manterilla Sen seitsemillä hornan-keitoksilla pahemmin riehuimme kuin ruttotaut'. Ma itse myrkyt juotin tuhansille; Ne riutuivat ja niiden murhaajille Nyt kiitos soipi! Jumal' aut'! WAGNER. Mutt' älkää tuosta tuskitelko! Miks' kelpo-miestä haittais pelko, Kun huolin harjoittaa ja tunnollaan Taidetta, minkä sai hän taatoltaan?

Saisinhan talooni miehen, joka johonkin kykenisi. En luule saavasi, vaikka mitä taikoja tekisit. Kari on niitä miehiä, joihin ei taika pure. Se on sitä Jorman lahkoa. Oletko koettanut? Koetin taikoa irti Annikista. Syötin salaa karhun aivoja ja sydäntä ja käärmeen pään läpi laskettua vettä juotin, mutta yhä enemmän alkoi antimia lunnaiksi kantaa. Et ottaisi vastaan.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät