Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Minä olin, näetkös, vähän humalassa silloin, kun kätkin sen, mutta minä juon itseni taas vähän iloisemmaksi, niin kyllä muistan mihin sen olen pannut." "Mitä joutavia, Jaampa, sinä et saa maistaa enää tilkkaakaan!" "Niin, niin, sitten en myöskään voi muistaa, missä laatikko on.
"Kyllä, siitä en minä paljon huoli", vastasi hän. "Arvid luutnantti! luutnantti Arvid P., minä juon maljan teidän kunniaksenne!" huudahti ruukin-patruuna D. "Minä myöskin, ja minä ja minä!" matki useat äänet. "Kaada naapuris lasiin, Eleonora!"
SIHVONEN. Hilma rakastaa jotakin toista. Hihhih. NEITSY JANNE. Mutta elä hihitä! Minä en sitä kärsi. SIHVONEN. Saanko pistouata Jannelle olutta? NEITSY JANNE. Minä saan pistouaamattakin. Ja nyt minä juon! Herjalla on koura kuin ruuvipihdit. Luulin silmäini pullistuvan nurmikolle. HILMA tulee maantietä vasemmalta ja kääntyy puistikkoon. Hilma Pollari tulee! Peijakas!
"Ensin juomme tilkkasen", sanoi Åbergin herra ja vei Knut Gyldenstjernan vieras-saliin; siellä koputti hän veitsenvarrella pöytää ja huusi kellari-pojalle: "Tuo liukkaasti kannullinen viiniä paraasta lekkeristä; olen piirtänyt renkulan siihen merkiksi". Hän otti sitte kaapista kaksi hopeapikaria, pyyhki niitä nutullaan, kaasi viiniä ja sanoi: "Tämän pikarin juon pohjaan jalon Knut Pietarinpoika Gyldenstjernan muistoksi, toivoen, ettei hän pane joutavaa leikinlaskua pahaksi, vaan edelleenkin pysyy rakkaimpana ystävänäni, niinkuin ennen".
Ja tästä vedestä, vaikka se ei ole raikkaimpia, juon ryypyn toivottaen, että sinä veikkonen pian pääsisit vapaaksi tietysti minä myös ja hartaasti haluisin, että tämä vesi olisi renskaa taikka edes vaahtoharjaista Lyypekin olutta, jos ei muun vuoksi, niin kumminkin tämän maljani kunniaksi.»
Kuvattuaan hänen luonnettaan, hänen hellää sydäntään, hänen hehkuvaa sieluaan, lopetti hän: »Kun minä nyt juon sinun maljasi, vanha veikko, niin juon minä omien parhaimpien muistojeni, omien ihanimpien innostusaikojeni maljan, sen kansallisen herätyksen keskiajan maljan, jolloin ei tiedetty mitään uuden ajan itsekkyydestä, vaan jolloin vanhat ja nuoret itseään muistamatta riensivät miehissä pyhää hautaa valloittamaan...»
Ja toivon maailman, Kuin rakkulan, Näen vaahtoharjahan Nyt hukkuvan: Niin helmen, kalliimman Kuin Krasso, sulatan Ja juon. Vallan tuntuvi kuin Jumal' its' olis ollunna tässä; Niin pyhä, juhlahinen, jalo on koko tää ketokumpu. On isäsankarten pyhä, rauhallinen lepoturve, Jost' ylös käy satavuotiset harmaat kunniahongat, Tai viherjöitsee huojuen, aaltoellen elonvilja.
Kun rusko-vaahtos valaa huuliani, Pian mailma haihtuu muistostani! Nyt viime maljan koko innollani Juon Aamun juhlaterveheks'! sen kunniaa! KELLON-SOITTOA JA K
"Minä kehoitan teitä juomaan uskollisimman miehen ja rohkeimman naisen surullisen rakkauden maljan. Vitigeksen ja Rautgundiksen rakkauden muistolle juon tämän maljan." Kaikki yhtyivät maljaan ääneti, juhlallisen hiljaisuuden vallitessa. Kuningas Totila kohotti vielä kerran pikarinsa ja lausui koko kansan kuullen: "Hän olisi sen ansainnut minä olen sen saavuttanut. Hänelle ikuinen kunnia."
Mut saatua maljani täyteen Sen pohjahan ryypiskelen. Näin murheet kuin kiitävän höyteen Keveiksi ma lieventelen. Ma maljasta onnellisuutta Ja intoa, riemua juon. Oi, siitäpä unhetta uutta Jo ammoin ma tuskille tuon. Näin varjot, jos kuinkakin tummat Luon purppura loisteesehen, Ja taivahan ihmeet ja kummat Ne laskeikse maljasehen. Jos ystävät joskus mun pettää, Ma maljasta ystävän saan.
Päivän Sana
Muut Etsivät