Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni: loi minut jumalainen Kaikkivalta ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus. Mua ennen luotua ei ollut mitään, ijäistä vain, myös itse kestän iki: ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Nää sanat, synkin värein kirjoitetut, näin päällä portin erään. Mestarille ma lausuin: »Ankara on aatos niiden.»
Kons' on kevähiä, nauti näitä! Eipä vältä kukkas syksyn säitä, Pitkä talvi-yös on: ei sen jäitä Nouse päivyt sulaamaan. Miksi suotta itselles luot vaivat? Lyhyen riemupäiväs maahan kaivat Oikuin, huolin, jotka juoda saivat Sydänvertäs lämpimää? Lempiös! Sua kutsuu jumalainen, Voittoon seppelöitty, hennokainen; Neittä syleile! et neittä vainen, Kaikki mailmat syleilet.
Vaan jumalainen Odysseus saapujan huomasi kohta ja virkkoi noin toverilleen: "Leirilt' astuvan nään, Diomedes, tuolla mä jonkun; laivoja mielikö lie vakoella, en tiedä mä, vaiko ruumiit' ehkäpä ryöstelemään käy kaatunehitten.
Hän virkkoi: »Viisaustiede näyttää sille, ken sitä tajuaa, monin paikoin, kuinka on luonnon synty jumalainen järki ja taide Jumalan. Myös Luonnon-oppis sivuja selaillen vain muutamia, saat saman tiedon, jos sa tutkit tarkkaan, taitonne että edellistä seuraa kuin mestariaan oppilas, niin jaksaa, ja on kuin Luojan taiteen lapsenlapsi.
Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Kosk' asekumppani siis olet Peleun poian Akhilleun, niinpä sä virkkaos mulle ja mun tuta suo tosi tarkka: vieläkö laivain luona on poikani vai joko lienee heittänyt koirilleen hänet silpoen siellä Akhilleus?"
Tie on pitkä; salmet seljät viiltää Myötätuulen siivin vaan hän voi, Mutta vaikka järvi tyynnä kiitää; Luokses armaan aatos salamoi. Linnun laulu, metsää kalkutellen. Lähde, juosten rantavieremää, Sääksiparvi, ilmass' suristellen, Leimuna sen luokses lennättää. Varo, läsn' on jumalainen. Kaunis tyttö, tyttö virma, Malta vainen pari vuotta, Etpä sitten noin sa kirmaa, Eikä vilku silmäs suotta.
»Mun poikani», soi ääni Mestarini nyt hellä, »näinpä joka maasta saapuu ne, jotka kuolee alla Herran vihan; ne valmiit lähtöön ovat virran poikki, niin ajaa oikeus jumalainen heitä, ett' innoks heiltä itse pelko kääntyy. Ei hyvä sielu koskaan kulje tästä; ja siks jos äreä on Karon sulle, voit tietää, mitä merkitsee se puhe.»
Mutta on säysy Akhilleus, ei ole sappea, muutoin solvaus viimeinenpä se sult' ois, Atreun poika!" Noin hoki kansain pään Agamemnonin arvoa polkein Thersites; pian luo jumalainen Odysseus joutui, silmissään tuli tuima, ja lausein nuhteli kiivain: "Thersites, ikilörppö, jos onkin sull' iso ääni, vaikene, kiistelemään mikä kanss' olet valtiahitten!
Mutta kun kyllin katselleet oli kumpikin toistaan, ensin näin Priamos, jumalainen virkki jo vanhus: "Saattaos vuoteeseen nyt, aaluva Zeun, minut joutuin, jott' uni armas virvoittaa sais meitä jo vihdoin, Sillä sen koommin eip' ole umpeen silmäni menneet, kuin sun kättesi alla mun sortui poikani surmaan, vain yhä huokaillut mitatont' olen huolta ja tuskaa, vain lian keskeen heittäytyin pihamaallani maannut.
Orsilokhos oli tuo; Ofelestes, Ormenos sitten, Daitor myös, Khromios, Lykofontes, mies jumalainen, myös Polyaimonin juurt' Amopaon, myös Melanippos; nuo perätysten kaasi hän kaikk' elonkasvaja-maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät