Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
On nyöri kädessämme Ja luotilauta Ja pituus, korkeus, syvyys mitataan, Kirousta hyllyväin maailmojen avaruus, Avaruus, joss' aaltoina vyöryy Saasta ja synnit. Te hävitätte sen. Me suljemme sen niinkuin kirjan, Ja kuin lehdet viikunapuun Sen tähdet on hiipuvat. Tulivitsoista miljoonista Me sidomme luudan, jolla ne laastaan pois. Milloin te tulette? Mä kaipaan. Milloin te tulette? Katso merkkejä!
Hän isääs Turkuun seuras, Tää sotureista kantamaan kun pantiin Luo Flemingin. No niin? Niin, murhasta Ja kapinasta syytettynä, kun Flemingin miehilt' omaisuuttaan turvas, Hän rautoin tuomittiin ja hirsipuun Häpeä-kuolemahan. Polvillani Flemingilt' armoa ma turhaan pyysin. Mies julma kylmästi mua silmiin katsoi Ja kääntyi meni pois. Täss' on' se paikka, Joss' isäs veri syyttömästi virtas!
Kun matkall' olit, kehuttiin sua paljon Eräästä taidosta, joss' olet oiva. Sen kuuli Hamlet; muut sun lahjas yhteen Niin katehelliseks ei tehneet häntä Kuin tämä yksi, jolla, mielestäni, On kaikkein vähin arvo. LAERTES. Mikä taito?
Hän syntyi suossa ja kasvoi, Suon yläsyrjässä sen On mökki, joss' eli perhe, Sen elo on murheinen: Ei riistaa lii'aksi saatu, Vaan useinkin puutteissaan Sen lapset kärsivät nälkää, Ja itkivät viluissaan. Tään mökin mies teki työtä Ja ahkera toimissaan Oli nainen muttei puute Pois paennut kuitenkaan.
Se valo, jossa loisti löytämäni tuo kalleus, nyt vasta leimahtikin kuin kultapeili, johon päivä paistaa. Ja vastas: »Varmaan omatunto, oman häpeän taikka muiden hämmentämä, sanasi arvaava, on ankariksi. Mut silti jätä kaikki sievistely, tuo julki kaikki, mitä nähnyt olet, ja kynnet tuntekoon se, joss' on syyhy.
Tuunan salmehen tulivat, Joss' on saari salmen suussa, Virstantolppa toistajana. Yli salmen saatettihin Sille puolen Punkaharjun; Astuivat ylämäkehen Katsomahan kartanoita, Jotk' on kruunu rakentanut. Kääntelekset, katselekset, Istuvat, ajattelevat, Kuuntelevat kukkumista, Kesälinnun laulamista: Kuinka siinä linnut lauloi, Linnut lauloi, metsä soitti.
HAMLET. Kyllä: kuningatar Olette, puolisonne veljen vaimo; Ja voi mua, voi! olette äitini. KUNINGATAR. Odota, kyllä muut sun järkiin saavat. HAMLET. Tulkaatte, istukaa; ei paikast' ulos, Ei, ennenkuin ma näytän teille peilin, Joss' oman sisimpänne nähdä saatte. KUNINGATAR. Mit' aiot? Ethän murhata mua aio? Apua! Hoi, apua! HAMLET. Mitä! rotta? Se kuolee! punta vetoa, se kuolee! Murhattu olen!
Mut kaikista, kaikista kauvimmaks ne loisti sen huonehen ikkunat kaks, joss' äiti se valvoi vuoteellaan ja vuotteli kuopustaan. Tuli kuopus se kerran kotihin. Oli sammunut ikkunan valo. Oli autio huone se armahin ja tyhjä, tyhj' oli talo. Mut kirkkomaall' oli kumpu uus ja kummulla humisi koivu ja kuus ja kasvoi kukkaset tuttavat, emon ennen kastelemat. Ja poika se matkasi maailmaan.
Koivut tuolla ne peilaileksen ja tuolla, kas, eksyy Auringon säekin hongiston pimentoon. Niityt ja vainiot nään ma ja töllin, joss' opin ensin Maani ma tuntemahan, lempeät kasvot sen. Haudat urhojen nään, maan poikien, jotk' ylös templiin
Miekan kiskaltain Menelaos päähopeaisen päin Peisandroa syöksi; mut kilven altapa kirveen kauniin, vaskisen tää veti, joss' oli kiiltävä, pitkä metsäoliivinen varsi, ja kohtasi mies heti miestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät