Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Pidelkää, Herran tähden, hyvin häntä. Lähetän hälle nöyrät terveiset, Te perille ne viekää huolekkaasti. YORK. Täält' ylimyksen laitoin viemään kirjeen, Joss' ystävyytenne ma tarkkaan kerroin. BOLINGBROKE. Suur' kiitos, jalo setä! Taistoon nyt Glendoweria ja kumppaneitaan vastaan! Hetkeksi työhön, sitten juhlanpitoon! Kolmas kohtaus. Walesin rannikko. Etäällä linna.
Rajan taaksi raapattihin. Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu kotirikoille; Eikä Ouluhun otettu, Kuletettu Kuopiohon, Liperihin liikutettu, Saatettu Savon rajoille. Vietihin Wenäehelle, Rajan taaksi raapattihin, Joss' ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Itikoissa itkeväni, Paarmoissa parahtavani.
Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata, Mie ulos ovia myöten Siirten, saarten seinäviertä, Kierten, kaarten kartanolle; Sitte tanssin tanterella, Keikun keskellä pihoa, Liipottelen liinamaalla, Joss' ei pää lakehen koske, Otsa ei ortehen kolaha, Jalat sillan liitoksehen.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Entä jos minä menisin noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista?" Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: "Tunnen mie soanki käynnin! Kun ennen isoni läksi noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, nenin jousia nenässä, terin miekat teljopuilla.
Joka sodass' On päällikköään toimess' etevämpi, Tuleepi päällikkönsä päälliköksi, Ja kunnian himo, sotamiehen hyve, Valitsee ennen tappion kuin voiton, Joss' itse varjoon joutuisi. Ma voisin Antonion hyväks enemmänkin tehdä, Mut hän vaan suuttuisi, ja hänen vihans' On surma toimilleni. SILIUS. Sull' on sitä, Jot' ilman miekankantajaa ei miekast' Erottaa saata. Kirjoitatko hälle?
Vaan saanko pyytää, pyydän mä, Ett' malja parhaint' viiniä Mull' kullass' annettaisiin. Hän otti maljan, tyhjensi: Oi jalo, oiva juoma! Siis perheell' sill' tää onneksi, Joss' täm' on halpa tuoma! Ja onnessas mua muista sa, Sek' kiitä Jumalaa, kuin ma Sua tästä juomast' kiitän. Orvonkukka. Tuoll' orvonkukka kedolla Juur' yksin seisoi varjossa; Se herttainen ol' kukka.
lisäksi kansa, joka tuskat tunsi Robert Guiscardin iskujen, ja sekin, min luita kootaan Ceperanon luota jokainen joss' apulialainen petti ja luota Tagliacozzon, jossa vanha Allard sai voiton asehitta: kaikki nää jos ois koossa, jäsentensä tyngät jos näyttää vois he, ei se vertaa vetäis kauhuille kuilun yhdeksännen sentään.
Kuin joki tuo, mi juoksevi Monvison juurelta ilmoja päin itäisiä vasenta viertä Apenninein, jonka siell' ylhäällä on nimi Acquacheta, mi sitten vaipuu alangolle, toisen jo nimen saavuttaen Forlin luona: San Benedetton yläpuolia syöksyy jylisten alas alppijyrkännettä, tuhanten turva joss' ois olla voinut.
Heitä voi sanoa juopoiksi ainoastaan kohmelossa, sillä silloin he juovat vettä. Tämä väärä käsitys juoppoudesta on tunkeutunut kaikille aloille. Nykyään sanottaisiin »juomalauluksi» esim. tämmöistä: »Ah, katovaista on riemu kun unten häilyvä parvi, Viina on ainoa vaan, joss' ilo varmana on; Tulkate, juokamme siis Sherrynestehen vanhoa voimaa, Kunneka viikatemies meidätki niittävi pois!»
Verihinsä jos toiset jo vaipuivat, Tapa hurja se uusia hurmaa! Tapa moinen eikö oi, hirvitä? Ja eikö se kerro yöstä, Joss' uinuu se kansa, min keskellä Noin voitu on kuoloon syöstä? Ja kuitenkin, kansani, eiköhän Maass' armahassa myös tässä Joka vuos' epäjumalan vaunut lie Yli maan noin vierimässä?
Päivän Sana
Muut Etsivät