Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Luksemburgin puutarhassa hän milloin käveli edes takaisin käytävillä lukien jotakin, milloin taas pysähtyi seisomaan ja huitomaan jonkun pystykuvan eteen jäisen vesisäiliön läheisyyteen, vaikka ilma sattui olemaan kuinka kolea tahansa.
Tässä on jo palanen Baudelaire-tunnelmaa: jäisen järjen kritiikki astuu räikeänä ja kirkaisevana keskelle naivia elämän nautintoa. Koettaa Kramsu myös muita keveämpiä, epigrammaattisia säveliä koskettaa, kuten runoissa Hyljätty, Jos ois, Sua lemmin, Rauhaton, Sydämeni ja jossakin muussa. Aina edelleen yhtä huonolla menestyksellä.
Tääll' linnass' onni tänään vieraan' on Flemingin poiast' alkain vankiin asti. Pois! jäisen kalman hajun tänne tuot. Ei Stålarm sua kuulemaan nyt jouda. Se tottako ett' alkaa sota taas? Ei holvi sitten jouda kauan tyhjäks. Jos sin' et sinne muita saa, niin tulen Mä itseäni sulle tarjomaan. Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule. Kolmastoista kohtaus. Pois rakkaus, pois sä viime unelmani!
Ja mikä estää minua ostamasta koko köyhän Turkunne, niin, koko aution ja jäisen maanne? Siihen ei minulta puutu valtaa eikä rahoja, jos tahdon. Mutta minä en tahdo; minä olen tyytyväinen saadessani elää ja työskennellä rauhassa. Sentähden olen etsinyt itselleni tämän köyhän asunnon, samoin kuin jalo helmi kätkeytyy halpa-arvoiseen raakkuun.
Oli porhaltanut suoraan metsään ja umpihankeen laskettanut menemään pitkältä jos pitkältä halki metsän, poikki muutaman järven jäisen selän, painuen yhä kauemmas asumattomia seutuja, kunnes seuraavan päivän illalla saapui muutaman mökin luo, josta jo kauas oli pilkottanut valo talviseen yöhön. Uupuneena hän hirnahti mökin ikkunan takana.
Mä rientäen juoksin Nyt sairahan luoksi, Mä sidoin ja hoidin Ja haavoja voidin. Näin apua annoin, Ja lopuksi vielä Hänet kotiin kannoin. Kas, hangessa tuolla Mä näin mehiläisen, Mi koht' oli kuolla. Mä otin tuon jäisen Ja säälien kannoin, Mä huulilla hengiten Lämpöä annoin. Se virkosi, pienoinen. Sit' yhä suojaten Panin sen povellen'.
Ikuiset kuin nuo tähdet korkeuden On laulajani jalot siittämät. Maan yöhön paistavat he kirkkauden Ja lämmittävät jäisen kolkkouden, Maan äärist' äärihin näin lentävät. KUN KERTA V
Valahdellut sieltä täältä taivaan kultainen valkeus vuorten soliin. Kirkastanut milloin palasen tuollaisen Hiitolan sankarin lumisesta pantsarpaidasta, milloin etäisen, yksinäisen esitaistelijan jäisen kypärtöyhdön.
Sua kiitän syksysäällä rajutuulten raivotessa, lehtein puista lentäessä, kiitän, koska kuutamolla kuvauupi taivo kirkas järven jäisen iljanteissa kiitän kuin tekoa hyvää. Sua muistan ajoin kaikin, päivän puoleen pyrkiessä sekä mailleen laskiessa, muistan onnen' antajana, muistan täällä, muistan tuolla tähtitarhan tuolla puolla.
Kreivitär koetti nopeasti, mutta kenties liian malttamattomasti käyttää edukseen tätä harvinaista jäisen sydämen liikutusta. No niin, sanoi hän, sinun vallassasi on muuttaa ruunulle Falkbystä määrätty saaminen ja julistaa se mitättömäksi, jollainen se onkin, koska se verovaatimus, johonka se perustuu, oli kokonaan laiton.
Päivän Sana
Muut Etsivät