United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä rientäen juoksin Nyt sairahan luoksi, Mä sidoin ja hoidin Ja haavoja voidin. Näin apua annoin, Ja lopuksi vielä Hänet kotiin kannoin. Kas, hangessa tuolla Mä näin mehiläisen, Mi koht' oli kuolla. Mä otin tuon jäisen Ja säälien kannoin, Mä huulilla hengiten Lämpöä annoin. Se virkosi, pienoinen. Sit' yhä suojaten Panin sen povellen'.
Pois ajatus tuo synkkä, Mi suoniin veren milt'ei hyydyttää! Pois moinen epäilys ja heikko usko! Se sairahan on kalvast' elämää! Mut terve kansa, polvi Ja jälkeläinen sankar-isien, Tää kansa, tää, min entismuistot kertoo Ajoista ankarinten vaivojen; Tää kansa, tuhat kertaa Mi talot, templit nouti tuhastaan ja toipui, miss' ei toipunut ois toinen, Ei horjua saa, heittää uskoaan!
Te olette keskeyttäneet iloni, Hanskuri kummi, ja siitä olette minulle jotain palkkiota velkaa tämmöiselle lystiveikolle en huoli menettää sekä suunkostukettani että myös silmänhuvikettani. Vai vuoteen omana hän on?" "Tapa moinen on mulla ja koirallain Tytön sairahan luokse me riennämme ain'. Jos tyttösehen pipi sattuvi vaan, Me kaks' koht' joudumme katselemaan.