Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
APEMANTUS. En tuota tervetuletustas kaipaa; Poisajettavaksi ma tulin tänne. TIMON. Hyi, raakalainen! Kovin moitittava On luonteesi, ei miehellen se sovi. Sanotaan: ira furor brevis est, Mut tuopa mies on vihoissansa aina. Hänelle valmistelkaa eri pöytä; Ei seurasta hän huoli, eikä ole Hän liioin sovelias ihmisseuraan. APEMANTUS. Omalla uhallasi jään siis tänne; Teen huomioita; pidä varasi.
Täll'aikaa oli Suomalaisten oikea-puoli jään yli ennättänyt, vasemman avuksi. Toinen rynnistö ei siis entistä enempää onnistunut. Nyt riensivät Suomalaiset vuorostaan vihollisten päälle, ottivat 6 tykkiä, jotka kohta käänsivät suin heitä vastaan.
"Vai lähteekö vouti ja sotamiehet pois?" sanoi Emmerich, joka aina oli varoillaan Nikolaoa kohtaan, ja nyt tunsi epäluulonsa uudestaan heräävän. "Hm, eno, taitaahan kuitenkin olla paras, että minä jään kotiin. Miksikä juuri tällä hetkellä lähetät sotamiehet pois?"
Olen viettänyt koko päivän hänen sänkynsä vieressä ja jään tänne yöksikin hänen viimeiseksi yökseen. Hän on kärsinyt uskomattomasti, äiti raukkani, nyt on hän sangen tyyni voimat loppuvat, suoni on melkein herennyt sykkimästä. Paitsi minua, valvoo hänen sisarensa ja yksi lääkäri sairashuoneessa! Voi, tuota kauheata eroa, kuolemaa!
Sinä olet kuin kuplanen alla jään, joka kierii ja kulkee ja läikkyy. Sinä olet kuin kummulla kaste yön, joka kulkijan askelta säikkyy. Elä pelkää kukkanen kummullas, en tule ma ryskävin tuulin, ja jääsi jos särkeä tahdonkin, sen särjen mä lämpimin huulin. Minä otan sun kuplasi kultaisen kuin äitini suukko se oisi, minä juon ne kastehet kauniin yön kuin ehtoollisviiniä joisin.
Suuria toiveita, suloisia unelmia, petettyjä lupauksia ja särjetyn sydämen jäähyväishuokaus. Antero Lindin vanha isä oli vaarallisesti sairastunut iltapuolella, ja kun poika kuitenkin aikoi lähteä, katsahti sisar häneen hämmästyen ja sanoi: "Ethän toki lähde isäsi luota hänen kuolinhetkellään?" "Minä jään kotiin," vastasi veli.
Hangossa on meri jäässä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Entinen Amerikkaan aikova ukko pyörähti takaisin Pohjanmaalle, kun jäätyneen meren näki; me puhkasimme Murtajan saattamina jään, niin että hileet kahden puolen helisi.
Jottako jokainen hänen sanansa, jokainen hänen ilmeensä minut saisi hämilleni: jottako minä jokaisessa hänen katseessaan tuntisin tappioni koko suuruuden? Ilman armoa! Ottakaa! Hän aikoo lähteä ajelemaan ja kaupunkia katselemaan. Teidän on lähdettävä hänen kanssaan. v. Ajelemaanko? Ja mitäs annatte, jos päästän teidät lähtemään kahden kesken? Minä jään kotia. v. Kahden kesken?
Isä pitää niin paljon sinusta, ja niin tekevät kaikki muutkin. Jäätkö sinä kotiisi, kysyi hän. En tiedä, kyllä kait jään. Silloin minä en tahdo tulla teille. Torger istui ihan hämillänsä. Pelkäätkö minua, Kari? kysyi hän. Ja minä, joka toivon sinulle niin hyvää minä, joka pidän sinusta niin paljon. Sinun tähtesi tulin minä nyt kotiin. Kari ei vastannut.
Sepä se onkin, että vuono on niin lähellä. Eikö teistäkin hänen pitäisi tulla, sisään meidän toisten kanssa? Minä luulen, että se olisi teille parasta. Ei, ei, antakaa minun olla, missä olen. Sittepä jään minä sinun luo, Alfred. Jää vain. Jää sinäkin, Asta. Antaa heidän jäädä kahden! Neiti Allmers, mennäänkö vähän kävelemään pitkin rantaa? Vihoviimeisen kerran? Tulkaa. Mennään vähän kävelemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät