Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Ne sanoi hänen matkalle lähteneen. Mut miksi lapsen laskivat he yksikseen, ma miks en hältä hyvästiä saanut? Ja äiti se huoneesta huoneesen käy, mut häntä, oi häntä ei missään näy, oi, minne emon lintunen lensi? Miks tuli mun äkkiä kylmä nyt? On niinkuin päiv' olis päättynyt. Häll' oli niin lämpimät kätöset. Oi, ethän sä impeni pettänyt, et. Oi, ethän sä jääksi mun muuttuvan sois?
»Kuin Pohjan jää ja hanget talviset on kylmiä sun kansas sydämet, ja vastaan kylmyyttä ken taistelee, hän myöskin itse viimein kylmenee. Yks pisar ei voi jäätä sulattaa. Vain hetkinen, se itse jääksi saa. Siis, Pietari, sa lapsen-hourees jätä: pois karista sa unelmien ies ja elä kerran omaa elämätä ja ole oma itses, ole mies!» Näin puhui Piru vielä Pietarille kun yli Wittenbergin syttyi koi.
BOTHWELL. Nämä kyynelet muuttuvat jääksi mun sydämmessä. KUNINGATAR. Antakaa mun itkeä, itkeä! Se on ensimäinen rukoukseni teille aviomiehenäni. Oi, Skotlannin lippu, kuinka huonosti olet mua suojellut. BOTHWELL.
Kourissa kohtalon oot, ah, lelu särkyvä vain. Tuntehes jäähdytä jääksi ja tyynnytä mielesi myrskyt, laivasi polta ja jää hetkeäs vuottamahan.
Talvi tuli, loppui leipä, petäjäistä syötihin äitiin tarttui tauti, veipä hänet kohta hautaankin. Häntä multaan saatoin, itkin haudallaan ma hetkisen, kyynel poskipäätä pitkin vieri, jääksi hyytyen. Siitä asti tepastellut olen mieron tietä ain'... Jopa sulle kertoellut olen, metsä, muistelmain. Hopsis, jalat, joutukaa jo muuten yövyn korpehen. Varjot synkät lankeaa jo, tuolla päivä laskeiksen."
Sinä tunnet, niin arvelen, myrkyllisinten kasvien salaisuudet. Sinä tunnet ne, jotka lopettavat elämän, jotka polttavat ja näännyttävät hengen, jotka saavat nuoren veren suoniinsa jähmettymään jääksi, joka ei koskaan sula. Olenko oikeassa? Puhu ja ole rehellinen!» »Mahtava Hermes, olen sellaista ainakin tutkinut.
Mutta ennenkuin kukaan ehti enempää ajattelemaan tai muihin mahtaviin manauksiin ryhtymään kohahti meri, nousi hirmuaalto ja korjasi pois heidät kumpaisenkin jääksi jähmettyneiden häävierasten silmien edestä.
Tuli talvi, raitis, puhdasilmainen, tervehenkinen talvi, joka jääksi kangisti myrkkyiset huurut ja verhosi vaippaansa tautisen maan. Tuli joulu ja meni sekin ja päivä alkoi pidetä ja lyhetä yö. Vaan kuolemaan tuomittu keuhkotautilainen kulki vieläkin ihmisten parissa, joitten luota hänen oli määrä kohta poistua, hoiperteli tosin heikkona hontelona, vaan kulki kumminkin.
Aika lensi levottomasti eteenpäin muualla kaikkialla, vaan täällä se tuntui kangistuneen tönköksi jääksi. Joskus kumminkin vaivasi toimettomuus ennen puuhassa olleita miehiä, ja he nostivat toisinaan keskuudessaan kysymyksen: Ryhtyisimmekö johonkin? Vaan aina tultiin samaan päätökseen, josta kaikki olivat yksimielisiä: Ne ovat niin epävarmoja nämä nykyajan puuhat, niistä ei ole vielä takeita.
Ma unohtaa tahdon melun, melskeen ja ihmishumun, jo kaikkea katson kuin lävitse verhon ja sumun. Sydän lyömästä lakkaa.... Kai jääksi ja puuksi jo turruin; sydäntuskien taakkaa ma kannoin, kunnes ma murruin. Sydän lyömästä lakkaa.... Jo aikakin on sen laata. Hyv' yötä, ihmiset kaikki, nyt laps käy maata.... NIMETT
Päivän Sana
Muut Etsivät