Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Niin, antakaa...! Minä pyydän ja rukoilen. Sinua siinä vielä tarvitaan! Laita itsesi pois täältä, tuonne peräkamariin! ja heti!... kuuletko? Minä en mene! Minun paikkani on tässä. Mene nyt! Me emme luovu toisistamme! tapahtukoon mitä tahansa!... Jää hyvästi! Jaako... Totteletko siinä!
Ei!... me emme saa olla heikkoja! Nyt!... meidän täytyy! Minä en voi! en voi erota sinusta... Johanna! Rauhoitu, Jaako!... ei niin!... päästä minut nyt ... päästä! Ei vielä... Johanna! Jaako...! minä rukoilen sinua ... älä tee eroa minulle liian vaikeaksi... Jaako! minun täytyy ... nyt! Johanna ... omani... Mitä nyt! Nyt täytyy ilmaista kaikki, muu ei auta. No...? Etkö saa suutasi auki?... vai!
Ei Jaako vielä mikään vanha ole. Tuleeko hän?... Siunaa ja varjele! Kreeta!... hän tuli sittenkin! * Ja hevonen likomärkänä!... Kunpa ei vaan olisi kilpaa ajettu?... Pahalta näyttää. * Tule nyt Johanna nopeasti ennen kuin ehtivät sisään!... Ettei vaan olisi kahvikin jäähtynyt! Minä jään tänne.
Tiedätkö millä asioilla Savela täällä nykyään liikkuu? Mitä me hänestä!... eivät ne meitä koske, hänen asiansa! Meillä on jo kylliksi omistamme. Koskevat ne enemmän kuin luuletkaan... Hän tavoittelee minua. Sinua...? Mitä hullua!... eihän siitä tule mitään. Mutta jos minut yritetäänkin naittaa hänelle? Yritetään naittaa...? sinut? Niin... Jaako... Jaako!... voi Jaako...
Ei, jos lemmen, Tuon löyhkäsulan, hääreet hekumallaan Niin huumauttaa huomion ja tarmon, Ett' ilonhumut tehtäväni tärvää, Padaksi kypärini muuttukoon, Ja kaikki inhat, halvat kommelukset Mun mainettani vastaan rynnätkööt! DOGI. Määrätkää keskenänne, lähteekö hän Vai jääkö; kiireisyyttä vaatii toimi, Ja joutuun täytyy vastata. 1 SENAATTORI. Tän' yönä On teidän lähteminen. OTHELLO. Mielist' aivan.
Siellä istumme nuorelle nurmikolle ja kerromme toinen toisillemme itsestämme ja elämästämme ... suunnittelemme tulevaa, yhteistä elämäämme omassa kodissa, Hallassa... Tule, Johanna ... sinne, missä luonto yhtyy oman rintamme riemuun ... tule! Ei, ei.. Jaako, ei!... Joku saattaisi nähdä! Antaa heidän nähdä!... Mitä me muista! Me kaksi, me riitämme toisillemme. Tule nyt vaan!
Hän oli näkevinään kysymyksen neitosen silmissä siitä, jääkö hän todella tähän, ja ilon välähdyksen, kun hän ei jäänytkään. Liekö ollut niin, mutta ei siitä enää kannella mitään jälkeä näkynyt. Molemmat neitoset olivat nousseet sinne ja kulkivat edestakaisin rivakassa kävelyssä, tehden nopean käännöksen aina kannen päässä. Antti käveli toisella puolen kantta ja koetti herättää huomiota.
Tehkäät hyvin ja astukaat sisään! NIKO. Kaikki kaikki! Elköön yksikään jääkö seinän taa. Te myös, vanha Anna-muori, ja sinä, poika, sinua en tunne, sinä olet nuorempaa juurta. LEENAN-KALLE. Minua kutsutaan Leenan-Kalleksi! NIKO. Tule sisään, Leenan-Kalle! Kaikki sisään, ja ilon edestä välttyköön ynseys ja murhe! ESKO. Onpa tänä päivänä murhe ja ilo, epäilys ja toivo vaihdelleet.
Se tekisi oloni yhtä puolinaiseksi ja epämääräiseksi kuin mitä se nyt viime viikkoina on ollut. Minä tahdon... Uskallatko sinä uskoa itsesi minulle ... koko elämäksesi, Johanna...? Uskallan ... sillä minä luotan sinuun, Jaako. Johanna!... Jumala suokoon, että ansaitsisin sinun luottamuksesi. Jaako... Johanna!... Tiedätkö mikä riemu valtaa mieleni!
Tuolla olen nyt juossut pellot ja niityt, aitat ja navetat... Minun on täytynyt koettaa keksiä jotain vastaukseksi, samalla kuin ajatukseni ovat olleet aivan toisaalla ... sinun luonasi täällä. Näin ei voi jatkua kauemmin, ei saa! Meidän täytyy ilmaista välimme!... käsitäthän sen? Jaako, minä en uskalla ... minua niin peloittaa... Sinun täytyy koettaa voittaa tuo pelkosi. Johanna!... sinun täytyy!
Päivän Sana
Muut Etsivät