Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kauan hän ei kuitenkaan vihaansa pitänyt, sillä kun hän tuli katsoneeksi äitiin, joka koetti kutoa minkä suinkin kerkesi, niin siirtyi ynseys mielestä, meni kuin lumi Siljalta jäältä tuulen puhaltaessa. Sääli ja rakkaus lämmitti mieltä ja muutamiin kirkkaisiin kyyneliin suli viimeisetkin vihan rippeet. Hävetti kovasti, että oli pahaa ajatellutkaan.
Kaikki on tyyntä, rauhaisaa: Aurinko laskullansa Metsät ja järvet kaunistaa Kirkkaalla kullallansa; Taivahan tyyni avaruus, Siintävä järven pinta Niin on tään illan sointuisuus, Kuin tyyni ihmisrinta. Oi, ei! Jo läpi kaiken tään Sydäntä särkeväinen Käy parku: lapset itkemään Sai joku äkkinäinen Vahinko, vaiko ynseys, Itsekäs, häjy sydän? En tiedä mutta pettymys Nyt särki soinnun hyvän.
Sininen takki ja sen yli mekko olivat keltaisella vyöllä kiinnitetyt hänen vartalonsa ympäri, niin että hänen kaulansa ja leveä rintansa olivat paljastettuna. Jalassa oli hänellä pieksut. Vaikka hänen kätensä olivat sidotut kiinni selän taa, säihkyi hänen sinisissä silmissänsä tuima ynseys, kun hän seisoi kenraalin edessä.
Näihin asti on koitettu pitää poissa mailman turhuuden tieltä ja kaikin tavoin koitettu taivuttaa kodin hiljaiseen elämään. Mutta mitäs on voitettu sillä suurella huolella? On kasvatettu vankihuoneitten peloittava asukas. Voi tokiinsa", huokasi äiti ja huulensa värisivät. Isän pienissä kuivissa kasvoissa näkyi syvä ynseys. Itsepintaiset pihkasilmät välkähtelivät koston tulta.
Hänen kamala, karsastava katsantonsa inhoitti nuorta Athenalaista. Paitsi sitä Hegio ei ollut erittäin kohtelias Cineaalle. Edellisen käytöksessä ilmestyi puoleksi salattu ynseys, jota Cineas päätti rangaista. Kuinka lieneekään ollut, Cineas näki selvään, ettei Hegiossa ollut miestä näin tärkeitä asioita hoitamaan.
Itke kaikki ynseys rakkaudeksi...» Mari oli ollut Elsalle kuin suojelusenkeli, vaan muutenkin heidän välinen ystävyytensä oli vahvistunut ja uudistunut heidän puhellessaan usein kahden kesken myöhäiseen yöhön, kun Mari iltasin tuli Elsan luo. Muisteltiin lapsuutta ja keskusteltiin elämän kirjavuudesta, iloista ja suruista, ihasteltiin ja itkettiin.
TOPIAS. Sinä klöntti, lurjus, juutas! Onko tämä viisaan käytöstä? Sinä pöllö! ESKO. Jos et olisi isäni, niin löisin sinua, vasten kuonoa minä antaisin; mutta että olet isäni, niin en suinkaan sitä tehdä tahdo. SEPETEUS. Ynseys kova! TOPIAS. Esko, minä sanon sinulle: katso, etten anna sinulle hääporsaita, jaa-a minä sanon sen. ESKO. Hääporsaita. Vihani rupeaa vähitellen kiehumaan.
Kuinka usein olen aikonut antaa minäkin roponi suomalaisille kouluille, joiden menestystä sydämestäni harrastan, mutta aina on suomenmielisten ynseys minua siitä estänyt. Olen ajatellut: oppikoot ensin nöyryyttä, sillä se on oikean sivistyksen ensimäinen merkki. KANTTORI. Se, joka asiata todenteolla harrastaa, ymmärtää myös eroittaa päätarkoituksen henkilöistä, eikä iske kiinni vähäpätöisyyksiin.
Hän uskoi varmasti, että kyllä se siltä rakastaa, vaikkapa pauhaakin, ei se muuten olisi ruvennut hänen syrjäisen asioita maksamaan. Tuo ynseys tulee vain siitä, ettei hän silloin nuorena ymmärtänyt ottaa, kun olisi niin helposti saanut. Muistelemalla johtui mieleen monta Laaran antamaa viittausta sieltä sulhasmatkoilta. Nyt se niitä kostaa, eikä ole ihmekään.
Tehkäät hyvin ja astukaat sisään! NIKO. Kaikki kaikki! Elköön yksikään jääkö seinän taa. Te myös, vanha Anna-muori, ja sinä, poika, sinua en tunne, sinä olet nuorempaa juurta. LEENAN-KALLE. Minua kutsutaan Leenan-Kalleksi! NIKO. Tule sisään, Leenan-Kalle! Kaikki sisään, ja ilon edestä välttyköön ynseys ja murhe! ESKO. Onpa tänä päivänä murhe ja ilo, epäilys ja toivo vaihdelleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät