Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Olavi häpesi samassa epähienouttaan, iva ja katkeruus sulivat kuin vaha valkeassa, hän heltyi, katui, tahtoi sovittaa kaikki millä hinnalla hyvänsä ja tarttuen Elliä käsivarteen hän koetti nostaa hänet ylös istualleen: Elkää nyt! kuulkaahan ... elkäähän itkekö niin ... rauhoittukaa nyt ... enkö voi teitä mitenkään lohduttaa? Ellin koko ruumis värähti, kun hän tunsi Olavin häntä koskettavan.
»Olavi!» sanoi hän äänellä, jossa värähteli tuska ja hellyys. »Mitä tämä oikein merkitsee, rakas Olavi...?» »Rakas ?» kalskahti miehen hampaiden välitse kuin raepuuska ikkunanlasia vasten, ja hänen äänessään värisi itku ja nauru, vihlova iva ja katkeruus. Hän tarttui kiivaasti naisen molempiin olkapäihin.
Hän vaikeni, sillä Boleslavin sormet kopeloivat jälleen pistoolinperää. Tämän kunnonmiehen mahtipontisesta neuvosta irvisteli esiin niin pirullinen iva, että se kiihotti hänen vastustushalunsa äärimmilleen. Näiden myrkyllisten sanojen tunkeutuessa hänen korviinsa oli hänen aivojensa lävitse salamana leimahtanut epätoivoinen ajatus.
"Katso, unesi ovat valehdelleet, en tapa sinua, Glyceria. En tapa, en; minä aivon ottaa sinut vaimokseni." Hämmästyneenä veti Glyceria kätensä nopeasti takaisin. "Manlius, tämä iva on katkerampi kuin kuolema." "Ei minä rakastan, minä rakastan sinua." "Manlius, älä näin minua tapa, älä näin. Ennen terävällä miekallasi." "Minä rakastan sinua.
Puhellaan nyt taas ... rakkaudesta, ehkä minäkin jo osaan siitä jotain pakista!» Niinkuin toinenkin puoli Olavin sydäntä vetäytyisi jäähän nähdessään naisen kasvojen julkean ivan ja kuullessaan hänen lyhyen, onton naurunsa. Mutta naisen kasvoilta katoaa äkkiä iva ja nauru.
Huhunko vuoksi, syyttäjättömän syytöksenkö vuoksi? En koskaan." "Sinut voidaan pakottaa." Iva väreili prefektin kapeilla huulilla. "Minut voidaan kyllä murhata pelkän epäluulon nojalla, meillä italialaisilla on siitä kokemusta. Mutta minua ei saada todistetuksi syylliseksi. Väkivaltaa vastaan ei voi puolustautua, vain oikeutta vastaan." "Sinua kohdellaan oikeudella, luota siihen.
Elo särmäkäs, karkeasyinen vei haavehet hienoiset, peräpohjolan tunturituulet hyys tuntehet terheniset. Iva ilkeä turmeli mielen, kun pilkaksi kaikki se löi elon nautinto hengetön, ontto poven surkean-tyhjäksi söi. Mihin sai multa herttahat hetket, sitä, koito, mä tiedä en pian onko jo aikani tullut, kuinka saisin mä tietää sen?
Ukko hymähti myrkyllisen hymähdyksen ja hänen kasvoillaan ilkkui alaston iva. Mutta tytön poskille kohosi lämmin puna ja silmä lennätti Olaville salaisen kiitoksen. Olavi seisoi kuin elämän ja kuoleman edessä, tyttö seisoi yhä lattiaan tuijottaen heitä molempia katseli ukko ilkamoiva iva kasvoillaan. Silloin tytön pää hiljaa kohoutui ja hän ikäänkuin kasvoi ympäristöään korkeammaksi.
Mutta ennenkaikkea juuri pingoittunut iva taittaa jänteensä tässä romaanissa ja tekee sen niin sisäisesti levottomaksi. Kuten jo viitattu, se putoilee tyyliltään ja sen mukana ihmiskuvauksessaan monin paikoin korkealta näkemyksen asteelta paljon alemmalle tasolle. Se on liian sisäänpäin kääntynyt, liian aineeton, niin aineeton, että täyteläisestä lauseesta on usein jälellä vain ruoti.
"Mihin valtiokirkkoon hänen siis tulee kuulua?" kysyi Mr Mivers, "Korkeakirkkoon, Matalakirkkoon, Leveäkirkkoon, Puseyitikirkkoon, Ritualikirkkoon tahi mihin toiseen valtionkirkkoon tahansa, joka voipi tulla muotiin?" "Noh!" huudahti pastori, "tuo iva ei ole paikallansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät