United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elo särmäkäs, karkeasyinen vei haavehet hienoiset, peräpohjolan tunturituulet hyys tuntehet terheniset. Iva ilkeä turmeli mielen, kun pilkaksi kaikki se löi elon nautinto hengetön, ontto poven surkean-tyhjäksi söi. Mihin sai multa herttahat hetket, sitä, koito, mä tiedä en pian onko jo aikani tullut, kuinka saisin mä tietää sen?
Kunpa antanet apusi, kannan lahjat lehdollesi, uhrin puullesi parahan. Haltia antoi, mitä pyydettiin, jyvän idätti, oraan kasvatti, tähkän tuleennutti ja sen hallalta varjeli, levittäen terheniset siipensä halmeen päälle ja maan alta lämmintä liehtoen, silloin kun pohjoinen pakkasella uhkasi.
Ja ootteko mennehet milloinkaan te aamulla järven rantaan, kun aurinko noussut on aalloistaan ja paistanut valkosantaan? Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin, sumun keskeltä nousiko seijastuin sadun saaret, niemet ne terheniset? Sitä utua unhota et. Oi, ootteko silloin te tunteneet maan luonnossa maailman Luojan? Oi, ootteko silloin te löytäneet yön aaveilta armahan suojan?
Niin päivänä moniahana pilvet piirtyi torniloiksi, nousi templit terheniset, kirkot kultaiset kajasti ruskossa kesäisen illan, häilyvissä hattaroissa. Kertoi muillekin näkynsä. Kuuntelivat kummastellen, käskivät käymähän ripillä, tekemähän ristinmerkin; pitivät impyen unena. Näyn kätki neiti nuori.
Minä myöskinkö kerran se lemmin Ihanaisinta immyttä maan, Hänen suutelin ruusuista suuta Kuin äityet lapsuttaan. Tavottaissani taivahan kaarta Olen uupunut voimiltain, Minä hulluhan autuutta hourin, Utuhienoa onnea hain. Elo särmäkäs, karkeasyinen Vei haavehet hienoiset, Peräpohjolan tunturituulet Hyys tuntehet terheniset.