Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tapiolan tarkka ukko, ja kaikki Tapion kansa kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan. Itseki metsän emäntä loihe koivun konkelolle kanteloista kuulemahan, iloa imehtimähän.
Kahdesti päivässä molemmat lukevat karjan, ja toinen lukee vohlat. Mutta, koska mielesi tekee hullutella, niin panen sen, minkä itseki olet tunnustava paljoa paremmaksi, nimittäin nuot saksantammiset pikarit, jumalallisen Alcymedonin puolikorkiat teokset, joihin on koverimella taiten kuvattu notkia viiniköynnös, joka peittää kalvakan muratin levällä olevat rypäleet.
Kun se ei emo poloinen Saane lasta nukkumahan, Nukuta Jumala lasta, Makauta Maariainen; Saisin itseki levätä, Lapsen orja olla jouten. Uni jo ulkoa kysyvi, Unen poika porstuasta, Lausuvi lasin takoa, Alta ikkunan anovi: "Onkos lasta kätkyessä, Pientä peitetten sisässä?"
Sitte tultua tupahan Ovensuuhun seisotame, Ovensuuhun, orren alle, Kattilan pitotiloille, Koriat kotoiset naiset Ei tulla likistämähän, Käyä kättä antamahan. Koria minä itseki, En mene likistämähän, Käy en kättä antamahan. Pistän kättä hiilokselle, Hiilet kylmät hiiloksessa, Pistän kättä kiukoalle, Kivet kylmät kiukoassa.
Tyttö vastaa: "niin, kun itkin Kohdata mun sulhoain, Kanssaan viettää iltoain; Käyttehän te itseki Yksinänne monesti Aivan keski-yössä." Fröökkinä: "Etkös tiedä, tomppeli, Minun silloin käyväni Laupiuden työssä." Karhun huokaus.
Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja, lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla, kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti Väinämöistä laulajaksi paremmaksi itseänsä. Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa.
Ahto aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, rinnoin aalloillen ajaikse ja lapaikse lainehille; sisarekset Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, ve'en kalvolle vetäikse, luikahaikse lumpehelle; itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta väännäikse vesikivelle, vatsalolle vaivoaikse, tuota ääntä kuulemahan, iloa imehtimähän, kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea.
Mikä neuoksi minulle? Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi? Neuo, neitonen minua, Opastellos orpolapsi! Ei neiessä neuojata, Orvossa opastajata, Neuottu itseki neiti, Opastettu orpolapsi. Enkä huoli huolimahan, Suuresti sureksimahan; Annan huolia hevosen, Murehtia mustan ruunan, Rautasuisen surkutella, Suuripäisen päivitellä.
Luvin kaikki luvut, mitä suinkin osasin, itkin ja kiitin Jumalaa, että oli minulle kiittämättömälle lapselleen vielä armostansa antanut leipäpalasen. Sitte jaoin siitä lapsilleni ja söin itseki ... ja itkin.
Vaka vanha Väinämöinen päätänsä kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tieän: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysyä, mi sinä olet miehiäsi ja kuka urohiasi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät