Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
KUNINGAS RICHARD. Alas astumme ja häntä syleilemme, Niin totta oikea kuin asiasi, Niin onni taistoss' olkoon seuranasi! Hyvästi, vereni! Jos tänään pois Sa vuodat, itken, mut en kostaa vois. BOLINGBROKE. Jaloa silmää älköön itku halpa Häväiskö, jos mun kaataa Mowbrayn kalpa. Niin varmasti kuin haukka lintu-parkaan, Ma taistelussa Mowbrayn päälle karkaan.
Akhilléus on kertonut Niobēn järkyttävän tarun suostuttaakseen Priamoksen aterian nauttimiseen: koska muka Nióbē, vaikka oli saanut kärsiä niin kauheita, kuitenkin lopulta, "kun itku jo ehtyi, muisti ruokaa", niin Priamoskin ryhtyköön ateriaan. Sen tähden jo antiikkiset tutkijat katsoivat nämä säkeet hylättäviksi.
Niin on, sanoi Martta ja puristi itseään, ettei itku voittaisi. Onko siellä oikea sota, kysyi Mooses. Oikea sota ja niin julma sota, ettei sanoilla voi kaikkia sen julmuuksia kertoa. Voittavatko ne punaiset sittenkin? Eivät ne voita. Valkoiset ne lopussa voittavat, mutta punaiset ja ryssät siitä vihasta polttavat ja hävittävät kaiken, mikä maan päällä on.
Mutta joku joukosta, kun huomasi Ollin eperöimisen, sanoi kohta vilkkaasti: "Mitäs huono huokaat, kun on turva kelkassas?" Ja toinen veitikoista jatkoi kohta: "Ei itku markkinoilla auta, turkit juoda pitää". Ja niin satoi pilkkaa pilkan päälle, ett'ei Ollilla ollut aikaa enemmän Liisaa muistella, vaan sanoi: "No, mennään nyt sitten!" Ja niinpä mentiinkin.
Hilkka tuli hätäisesti viereisestä huoneesta. Neiti, Te Häneltä pääsi itku. Voi lapsi parkoja, miten olette säikähdyksissänne. Mutta eihän se ihmekään ole! Toini siveli hellästi itkevän tytön hiuksia. Heikki katsoi taas kattilaan. Toini oli varma siitä, että hän koetti salata kyyneleitään. Pikku Viljo vain seisoi kyyneltä vuodattamatta ja jäykkänä sisarensa vieressä.
Kuule kuinka suloisesti lintuset sulle puissa laulavat! Niin, eilen, eilen sinäkin vielä lauloit. Katso kuinka lempeästi ja ystävällisesti auringon säteet loistavat ruohikossa! Niin, eilen, eilen sinä rakastit yhtä lempeästi. Liv, Liv, miksi teit sä tuon synnin! Kuinka hyljättynä kuljet tuota tietä myöten, itku tukehdutettuna, sydän tukehdutettuna, ajatukset tukehdutettuina.
Viimein hän kuitenkin repäisi kirjeen pieniksi paloiksi ja viskasi lattialle, jolloin puhkesi voittamaton itku. Jertta paiskautui karsinapenkille vatsalleen. Siinä hän itki kiemuroiden ja ruumistaan tuskaisesti heitellen.
Minä rakastan sinua, Mari, kuule, minä rakastan sinua, kuuletko! Narraatte vain minua... Mutta minä melkein itku kurkussa vakuutin ja vaadin, että hänen täytyy se uskoa. Aikanne rakastatte ja sitten jätätte. Et saa sanoa noin, minä otan sinut vaikka paikalla, jos lähdet.
Mutta kunnioituksella ja suurella ihastuksella puhuivat hänestä aina hänen lastensa valitut toverit, jotka siellä kävivät kuin kotonaan ja joitten seurassa konsulinna oli sieluna. »Minulla oli kuin hirveä hätä ja itku kurkussa», jatkoi Esteri. »Heittäydyin iloiseksi ja vallattomaksi, kerroin toisen hassun jutun toisensa jälkeen, ja koetin olla katsomatta täti Holmaa, mutta en voinut.»
Silloin on koston hetki pimeyden työn tekiän saavuttanut ja hän tulee kaikkien ihmisien pilkan, naurun ja kauhun esineeksi, ja hänen viimeinen paikkansa on siellä, joka palaa tulesta ja tulikivestä ja jossa pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Päivän Sana
Muut Etsivät