Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ei, päinvastoin minun olisi ehkä hyvinkin sääli häntä, kun minä näkisin hänet ruumisarkussa, ja minua pidettäisiin varmaan ihan sortuneena miehenä, kun minä, mustiin suruvaatteihin puettuna, seisoisin hänen avonaisen hautansa partaalla. Minä itkisin, ei, minä en itkisi, en kyyneltäkään; minun suruni olisi suurempi kyyneleitä. Ja kaikki sanoisivat: katsokaa kuinka hän on masentunut, mies raukka!
Pisarat tippuivat hänen silmistään ja hän huokasi: "Oi Jumala, isä aikoo jättää Riston oikeuden käsiin; pitäisikö hänen vielä juoman tämä pikari. Itkisin silmäni päästä, jos häntä kartanossa piestäisiin." Mutta Tommi istui tuvassa pöydän ääressä ruokaa huvettamassa ja mutisi vihaisena: "Se on oma syyni, että tyttäreni nyt pitää lurjusten ja varkaitten puolta.
Oi, äitini armas, kun eläisit, nyt itkisin helmassasi! Sinä anteheks antaen pyyhkisit pois kyynelet poskiltani. Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa miksi, kun luonut on Luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi? Miks ihmiset astutte allapäin, vaikk' korkea taivas on yllä? Ylös silmänne luokaa ystäväin, niin mielenne yhtyy kyllä!
– Ammutaan, – korjaa slaavi. Elma tarraa kiinni hänen käsivarteensa. – Itkisittekö? – Itkisin, – purskahtaa Elman huulilta. Ja nuori muukalainen kuljettaa kätensä Elman otsalle. – Muistaisitteko minua? – Muistaisin. Me suomalaiset naiset emme osaa teitä rakastaa, mutta me muistamme teitä aina. Ja nuori venäläinen painaa päänsä lähelle Elmaa ja sanoo: – Minulla ei saa olla rakastettua.
SIIRI. En mitään. Minä vain itkisin, itkisin yöt ja päivät. Mutta miksi puhut sinä niin kauheita asioita? TUURE. En tosiaankaan tiedä. Mutta hyvästi nyt hetkeksi. SIIRI. Ethän sinä viivy kauan? TUURE. Korkeintaan puoli tuntia, toivon minä. Hyvästi, lapsukaiseni.
Hän mulle: »Pian sinne saavut, missä sun oma silmäs sulle vastaa, nähden sen syyn, mi tuulenleyhkän synnyttävi.» Nyt kurja muudan huus jääkuorestansa: »Oi sielut, joiden niin on julma rikos, ett' teille määrätty on viime paikka! Nää kovat kohottakaa silmän hunnut, ett' itkisin ma sydäntuskaa tuimaa ees vähän, ennen kuin taas kyynel hyytyy.» Ma hälle: »Jos mua anot apuun, lausu, ken olet!
Kaikki pitivät sitä Antin syytöstuomiota liian lieveänä. Mutta Antti piti sen liian ankarana ja kantoi mustaa mieltä kohtalonsa kovuudesta. Usein tahtoi tulla kyynelkin silmänurkkaan, mutta sen hän kielti tulemasta. »Minäkö itkisin? Onhan tyytymisessä korkein onneni», arveli hän ja kaikissa tiloissa näyttäytyi raikasmielisenä ja reippaana. Antti kuulemassa torvisoittoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät