Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mut valveilla tahdon olla, sillä onnettomuus on niinkuin painajainen; maatessamme se hiipii meidän päällemme meitä kuristamaan. Istun nyt tähän seinän nojalle. Ehkä on tässä vähän lämpöisempi. Mikä paino niissä lieneekään? Mutta en nuku, en! Kuinka kauas on minun kulkeminen, ennenkuin löydän luolan, johon ilves on itsensä kätkenyt? Ei yhtään lepoa siksi kunnes sen löydän! Tunnenpa tuon hylkiön!
"No, pitäkää sitte rahanne!" kuiskasin minä kiivaasti; kyyneleet himmensivät näköäni. "Vaan en minäkään ota niistä grosheniakaan en koskaan, usko se, Ilse!... Ennen istun minä pihakammarissa ja sidon hautaseppeleitä ja kukkakimppuja herra Claudiukselle!" Hän katseli minua. "Kuka on jo ehtinyt kertoa teille pihakammarista?" Minun silmäni etsivät ehdottomasti Charlottea, joka punastui ja hymyili.
Vastakohtana tälle tulevan rakkauden toivolle on Ilmarisen suru kadonneesta rakkauden-onnesta: Sanoi seppo Ilmarinen: »En tieä poloinen poika, Miten olla, kuin eleä; Istun yön eli makoan,
Te olitte siellä alhaalla, mutta minä istun aina, niin sanoakseni siellä ylhäällä laen rajassa. IMPI. Toisella rivilläkö? Mitä varten? VAINIKKA. Pitää tuota noin olla säästäväinen. IMPI. (Its.) Kyllä oot sukkela. (
Harmitti päinvastoin ja suututti; toista kertaa hän ei enää kertoisikaan Villelle kaikkia, koska viitsi olla noin hävytön. Sillä tavallako palkitsi hänen rehellisyytensä? Mitä, jos todenperästä olisi mennyt? Tehnyt tikusta asiaa kaupungille ja lipannutkin metsään. Ettäkö olisi Ville aavistanut mitään? Sinä et huomenna enää mene sen miehen perunamaalle. Kotonako sitten istun? Kotona.
"Laiva sattui arvattavasti karille tahi kalliolle," sanoi kapteeni, "ja kaikki hukkuivat?" "Niin." "Noh niin!" sanoi kapteeni hetken aikaa vaiti oltuansa. "Tässä minä istun, joka kenties samallaisen lopun saan. Hän pitää meren kädessänsä. Kaikki me jossakin paikassa joudumme haaksirikkoon ja hukumme. Me voimme lohduttaa itseämme ja toinen toisiamme sillä, että olemme tehneet velvollisuutemme.
Tosin kyllä minä nousen varhain, säästääkseni heiltä niin paljon työtä, kuin suinkin mahdollista, koska heillä ei kummallakaan ole puoliakaan minun voimistani, ja minä olen niin hyvällä mielellä, kun saan liikkua ympäri. Ajatukset tunkeuvat sitä katkerammin päälleni, kun istun joutavana.
On käsittämätöntä, miten minun rintani on tullut näin kovin kipeäksi, se kun näihin aikoihin saakka on aina ollut niin vahva ja terve... Minun on välisti kerrassaan vaikea hengenahdistuksen vuoksi päästä portaita ylös, ja nytkin, vaikka istun hiljaa, on minun työläs hengittää. Muistan sinun joskus valittaneen kipua myöskin vatsassasi.
MARIANA. Nyt seisahtavat, ja alas astuu eräs mies, joka ontuen rupeaa käyskelemään tänne, mutta toisialle pyöriilee vaunut. MAURA. Ken ollee tämä mies? Ehkä Timoteus. Riennä häntä vastaan; minä istun tässä rukoillen ja kääntämättä kasvojani kohden hirmuista sotaa. FUCHS. Mennään yhdessä. MAX. Yhdessä, veljeni, yhdessä!
Kova kiusta!" sanoi Traddles, rytkyttäen ruumistansa, niinkuin hammas olisi nyhdetty hänen suustaan. "Tiedätkö, mitä minun väkisin täytyy ajatella, Traddles, kun istun tässä ja katselen sinua?" kysyin minä. "En", vastasi hän. "Tuota taivaan-sinistä pukua, joka sinulla tavallisesti oli". "Niin tosiaan!" huudahti Traddles nauraen. "Kapea hioista ja lahkeista, vai kuinka? Voi minua! Hyvä!
Päivän Sana
Muut Etsivät