Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ja eräänä iltana, kun yksinäisyys oli Boleslavin tukahuttamaisillaan, sanoi hän tälle: »Regina, sinua varmaankin palelee ulkona keittiössäsi?» »Minä poltan tulta kaiken päivää, herra?» »Mutta mitä teet iltaisin pimeässä?» »Istun lieden ääressä ommellen, kunnes sormeni kohmettuvat.» »Onko sinulla sitten valoa?» »Poltan päreitä, herra.» Boleslav vaikeni epäröiden ja puri alahuultaan.
Minä siellä istun ja puhun ja olen tyttöjen kanssa Anetten sulhaspoika ja minusta se on hauskaa. Minä istun Anetten kanssa lehtimajassa, ja minä näen, että ne nimittelevät meitä toisillemme. Jos minä vielä olisin jäänyt, niin kai minä nyt siellä tanssisinkin Se olisi ollut kaiken kukka! Nyt ne tanssivat siellä, kuuletko?
Hän ei kuitenkaan uskalla ottaa, epäilee kai sen sisältävän myrkkyä. Mutta kun päänsärky yhä yltyy, häätyy hän lopulta sitä itse pyytämään, tiedustellen samalla, etteihän se vain myrkkyä sisällä. Kun sanon, että otinhan minä äsken itsekin samanlaisen ja istun vielä ilmielävänä tässä paikallani, rohkaistuu hän ja nauttii pulverin.
Mutta tekoihin kumminkin luottanette? Krogstad. Mitä sillä tarkoitatte? Rouva Linde. Sanoitte olevanne kuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Krogstad. Sitäpä minulla oli syytä kyllä sanoa. Rouva Linde. Minä istun myös niinkuin haaksirikkoon joutunut vaimo laivahylyllä. Ei ketään, jota surisin, eikä ketään, josta huolta pitäisin. Krogstad. Itse sen olette valinneet. Rouva Linde.
Kun minä näin tässä istun enkä näe enkä kuule mailman kohinasta mitään, eikä minulla ole kenellekään vastausta annettavana, niin minusta on kuin nukkuisin valvovin silmin ja nukkuisin makoisesti. Tuolla alahalla laksossa on aina kuin olisi huhmarissa, mutta täällä ylähällä ollaan kuin toisessa mailmassa, on mielestäni kuin kuulisin oman sydämmeni tykytykset.
Maisema kiilteli vielä sadekosteana. Iltapäiväaurinko heijastui jokaisesta lätäköstä ja tien alapuolella pilkotti honkien välistä järvi toisensa jälkeen kapeina, kiiltävinä juovina, sänkipeltojen ja kankaiden keskellä. ... Hän tulee kai jo tiellä minua vastaan, silkkihuivi sidottuna leuan alle. Sitten hän nousee rattaille ... pitelee ohjaksia hienoilla valkeilla käsillään, itse istun takana...
"Näyttää siltä kuin saisin ne pitää itsekseni", vastasi ylioppilas katkerasti, koettaen kohottaa olkapäitään. "Niin, parastahan se onkin ha, ha, ha, niin, tulkaa nyt pian käymään pappilassa, niin saatte vähän lukea hänen kirjeitään, jos haluatte. Minä istun enimmäkseen yksinäni koko illan." He erosivat, ja kotiin tultuaan rupesi pastori paperein joukosta etsimään Ainon viimeistä kirjettä.
Seitsentoista-vuotias tyttö. En tiedä, mitä toivon, Ja toivon kuitenkin, Sydämmein on niin autee, Ja täynnä kumminkin. Mitä rauhatuus tää tähtää, Jok' ei vie perillen? Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen? Mä istun neuloskellen Kuin orja yhtenään; Teen työtä ahkerasti, S' ei joudu sittekään. Käteeni otsa vaipuu, Unohdan neulasen. Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen?
Niin, te ette ole sitä ajatellut, ja sentähden istun minä vielä täällä, ja sentähden olen vastannut yhtä suoraan kuin te olette kysynyt. Mutta päättäkää itse: mitä ajattelisitte naisesta, joka kärsittyään moisen häväistyksen joka tultuaan niin muserretuksi kuin suinkin on mahdollista, kuitenkin olisi valmis heti ojentamaan kätensä sille, joka on hänet musertanut?
Ja se profeteerasi, että tänne muka joskus tulee mies, joka panee mullistuksen aikaan ja jonka käsissä me emme ole kuin lahonneita kannonpökkelöitä. Jokohan se nyt on tämä mies se messias, jonka tuleman pitää? Joka luo kerrassaan uuden maailman! Minä istun ja odotan. HILLERI. Elkää istuko. KAUPPANEUVOS. Hä? Elä minua säikytä! Meidän keskustelumme hänen kanssaan loppuu hyvin lyhyeen ja nätisti.
Päivän Sana
Muut Etsivät