Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Veisti pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rakenti jalon otsosen oville, rahasaaren rantehille. "Sitte sinne tultuani, perillen osattuani ei ollut keihon keksimistä, ampuen ajelemista: itse vieri vempeleltä, horjahti havun selältä; risut rikkoi rintapäänsä, varvut vatsansa hajotti." Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Otsoseni, ainoiseni, lintuseni, lempiseni!
FAUST. Ei pitkä partan' siedä tätä Niin heiluvaista elämätä; Se tie mua perillen ei viene, En mailmuriksi luotu liene; Niin piennä muiden kesken tunteun, Ja ainiaan ma kainoksun. MEFISTOFELES. Se haihtuu itsestään, oi ystäväinen. On itseluotto elon sääntö ensimmäinen. FAUST. Kuink' ulos sitte päästähän? Sa voitko vaunut, varsat, ajajan antaa?
Annas sitten aamun tulla, Päivän valkian valeta, Lähe tuiskuhun tuvasta, Poiat nietosta polkemahan; Lapioilla leuhut ensin, Sillä tiesi tasoittelet, Että pääseepi perillen Syänmaille synkiöillen. Sieltä tuovat tullessansa Hevosella heinähäkin, Puukuormat kuljettavat, Havukuormatkin hakevat Pellon pinnan pehmitteeksi.
Puri silloin Simeoni leivän syrjästä pienen, tuskin miehen peukalon suuruisen palan ja tarjosi sen tytölle. Mutta tämä, nähtyään sen pienoisuuden, ei siitä huolinut, vaan tuiskaisi vihaisesti kädellänsä, ja kauas perillen singahti leivänpalanen Simeonin kourasta.
Seitsentoista-vuotias tyttö. En tiedä, mitä toivon, Ja toivon kuitenkin, Sydämmein on niin autee, Ja täynnä kumminkin. Mitä rauhatuus tää tähtää, Jok' ei vie perillen? Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen? Mä istun neuloskellen Kuin orja yhtenään; Teen työtä ahkerasti, S' ei joudu sittekään. Käteeni otsa vaipuu, Unohdan neulasen. Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen?
Päivän Sana
Muut Etsivät