Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Istu, Aatami, istu ja kirjoita nuoruutesi morsiamelle! Myöhään istui hän iltaa ja hikoili, ähki ja puhki; vaan sittenpä olikin valmiina kirje. "Oi, sinä ihana kesäpäivän seisaus! mun auringon nousuni ja laskuni joka päivä, hetki ja minuutti! Minun lakkini on kuin minun sydämeni, joka eksyi shaaliin. Katso, tämä on ennustähti ja merkkein selitys!
Oli jo iltapäivä. Silloin astui hän äkkiarvaamatta verannalle, aluksi huomaamatta ketään. »Hyvää päivää!» sanoi Eevi. Hän kääntyi äkkiä. »Tunnetteko vielä?» »Eevi, sinä täällä?» Hän läheni, ja he ojensivat kättä toisilleen. »Niin», sanoi Eevi, »olen tullut terveyttä hakemaan pitkällisen kitumisen jälkeen. Etkö istu?»
Hän saa yksin istua meidän kahden eteen. Hän saa yksin istua meidän edessämme mahtavan valtakunnan lähettiläänä. Ajatelkaa, että hän paitsi isäänsä ja äitiänsä edustaa yhdeksää veljeä ja seitsemää sisarta ja sen lisäksi neljää omaa lastansa. Kas niin, poikani, istu ... ja nyt saa meille tarjota ruokaa!" Koko hääaterian aikana vallitsi iloinen ja liikuttava mieliala suuren tammen siimeksessä.
Ylähuulella oli jotenkin nähtävä varjo. "Mitä vapauksia hän rupee nauttimaan, mamselli kelvoton", virkkoi rouva Saurio äänellä, joka oli myrskyn enteen kaltainen. "Mistä se tulee, ett'ei hän istu kotona ja tee työtä? Kuka on antanut hänelle luvan lentää pitkin katuja?
Se laskeutuu alas, sakenee heraiseksi usvaksi, ei niin sakeaksi, ettei lähimpiä näkisi, mutta näköpiiri ei ulotu edemmä kuin portinpieleen. Ei kuulukaan mitään. Suhahtaa joskus kuin siipi missä? Tulee joku lintu näkyviinkin ja menee mutta minne? Ei istu puuhun, ei laskeu järvelle, ei katoa kaukaisuuteen, vaan niinkuin nuoli ammuttuna huopateltan seinästä sisään ja seinästä ulos, reikää jättämättä.
Niin, niin, onpa oikein eriskummaista elää ja olla onnellisena! Soitetaan; ehkä lienee parasta, että minä menen. Nora. Ei, istu sinä; ei tänne tule ketään; se on varmaan Torvaldille Pyydän anteeksi, rouva, täällä on herra, joka tahtoo puhutella asianajajata. Nora. Pankkitirehtöriä kai tarkoitat. Sisäpiika. Niin, pankkitirehtöriä; mutta minä en tietänyt kun tohtori on siellä sisällä. Nora.
Miksi nyt kulkisin kiertoteitä siinä, mikä koskee lähimmin minua itseäni kuin mikään muu aiemmin? * Istu tähän viereeni, että saan sinulle puhua... Johanna, meidän kahden välillä ei saa olla mitään salattua ... ymmärrätkö? * Niin ... meidän täytyy luottaa toisiimme. Luottaa ja uskoa toisiimme... Johanna! No, niin!
Suus' kiinni sinä, sen rentale, roisto! Voi, voi, voi! Elä voivottele, Liisa, elä voivottele, kun sinua ruunun ori vetää ... hevonen, hevonen, hevonen! Oletko vaiti, Matti ... kaikki ihmiset katselevat sinua! Katsokoot ... katsokoot! Lempo soikoon! Ja nauravat sinulle... Nauravatko? Istu ja ole hihkumatta... Matti istuutui ja painoi kasvonsa käsiinsä. Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä...
"Orpana", lausui Lörincz herra, "sinun pitäisi oppia, mitä yli-ispáni sanoi kun nuorena lakimiehenä ollessani olin kutsuttu yhteen pöytään hänen kanssaan ja yritin, minäkin, kaikin mokomin istumaan viimeiselle sijalle. 'Istu sinä vaan, veikkoseni, mihinkä hyvänsä', lausui tuo kunnon mies; 'sinä voit olla vakuutettu siitä, että missä sinä istut, siinä on aina alhaisin sija'".
Kyllä, mutta minä en tunne häntä." "Niin, katsopas, Tarkki, tämä on meidän kotiopettajamme," puuttui kapteeni puheesen, "hyvin kiltti, lukenut mies; ja hän tuolla, tuo ukko, on vanha Tarkki, joka silloin taisteli kuninkaansa ja isänmaansa puolesta, kun herra tuli kouluun. Hän on monta kovaa kokenut, vanha Tarkki istu, vanha toveri! Istukaa, herra, ja jutelkaamme hetkinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät