Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Käske kohta kiirehesti Rengin riisua hevonen, Kanna kauroja etehen; Käytä herra kammarihin, Pane pöyälle pötyä, Laita lapsi naapurihin, Rannin vaarille varoitus, Kutsu kanssanne ruualle. Itse istu pöyän päähän, Ota pottu polvillesi, Piä käessäsi pikari. Siitä haastele hyvästi, Herran kanssa kaunihisti, Tieustele taitavasti Kaikki yhteiset asiat, Kanssa kaukaiset sanomat.
Istu ja itke vähäisen, Tätä muutosta murehi, Anna alainen rukous Jumalalle julkisesti, Että rauhassa eläisit, Kunnialla kuolla saisit. Teille on tuleva kansa, Tämä kirja kirjoitettu, Tämä muisto mainittuna. Tämä ei kauvaksi käyne Paitsi pitäjän sisälle. Tuli taas kynälle kyyti, Vuoro vuoltulle sulalle, Halaistulle höyhenelle! Pännä pistetty läkissä Muistomerkkiä tekeepi.
Jonkun aikaa harppailtuansa ja niistettyään nenänsä jatkoi hän kuulustelua: »Minnekä te sillä hevosella ajoitte?» »Kiihtelykseen.» »Kiihtelykseen... Istu ja pala!... Senkö asiaa teille sinne Kiihtelykseen oli, kun olette liperiläisiä?... Kiihtelykseen!» »Kiihtelykseen kyllä! Jos et usko, niin kysy vaikka tältä Ihalaiselta», penäsi Jussi.
"Ei, sinun täytyy edes koittaa syödä, niin on tapa", sanoi Maisu, "täytyy laittaa sen verran edes, että suunsa avaa. Istu alas Katriina, suruhuoneessa täytyy istua, ei siellä seisoa saa. Nuori väki ei enää ollenkaan tiedä, kuinka oltaman pitää. Sinun täytyy myös sanoa jotakin, Katriina. Surevan luona pitää puhuttaman, ei siellä saa olla ääneti. Sano nyt jotakin!"
MARTTA: Mutta istu isä, pitäähän sinulla olla sen verran aikaa, että joudat... VALTANEN: Minun on määrä olla pankissa ennen kahta. MARTTA: Olet paikkakunnan mahtavin mies. Luulisi sinun voivan määrätä aikasi, kun on kysymys lastesi onnesta. VALTANEN: Pian, sanon minä. MARTTA: Isä, ajattele, emme ole vielä koskaan puhelleet totisesti keskenämme, emme kertaakaan!
Enpä usko sen tuntuvan kovinkaan raskaalta, vastasi Kari rohkeasti, sillä muutoin et suinkaan jaksaisi katsella kaikkea sitä onnettomuutta, minkä olet aikaansaattanut. Pappi joutui yhä enemmän hämilleen. Niin ei vielä kukaan ollut hänelle puhunut. Hän tekeytyi niin tyyneksi kuin voi ja sanoi: istu puulle, vaimoseni, ja lausu vapaasti mitä tarkoitat.
MARTTA: Isä, tämän ainoan kerran vaan... Mutta älä noin puhaltele, äläkä täristele jalkaasi ... istu rauhallisesti ... koeta ymmärtää asemaani... Voi, voi, isä, anna minun tulla sairaanhoitajattareksi! VALTANEN: Ei, ei, ei. MARTTA: No vakuutusyhtiöön sitten! VALTANEN: En kärsi kuulla hassutuksiasi!
Sa kaunis saaren tyttö, Tuo venhees rantaan päin; Sa tänne nyt luokseni istu, Niin haastamme käsikkäin. Pääs syäntäni vastaan paina,
Istu siinä nyt kauniisti, että saan katsella sinua. Herran terttu, kuinka ihana sinä olet! Aivan tekisi mieli pusertaa sinut mäsäksi. ANNA LIISA. No, no, Johannes tyydyhän sentään vähempään. JOHANNES. Kuulepas, Anna Liisa, kun kysyn sinulta jotain. ANNA LIISA. No, mitähän tuo olisi? JOHANNES. Pidätkö sinä minusta oikein, oikein paljon? ANNA LIISA. Taas tuota samaa.
Neitsyt Maria kuuli kovakuoriaisen heikon surinan, juoksi rannalle ja löysi todellakin pienen avaimensa kahden vähäisen punaisen ja valkoisen kiven välistä. Hän tuli hyvin iloiseksi ja sanoi kovakuoriaiselle: Tule tänne, istu hameelleni ja vartioitse avaintani! Sinä saat olla minun avainpiikani. Mutta minä olen niin pieni, niin köyhä ja niin tyhmä, sanoi kovakuoriainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät