Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Vihdoin syttyi rahvas semmoiseen intoon, että käsityöläiset ja maalaiset kaikki, joiden omaisuus ja luottamus oli heidän kättensä työssä, heittivät toimensa, juoksivat joukottain Marion tykönä ja pitivät omat välttämättömät tehtävänsä vähempi-arvoisina kuin hänen kunniansa. Mutta senaati oli vähää ennen päättänyt Numidian Metellolle; se päätös oli turhaan tehty.
Min luulis loukkaavan, se mieleen hälle, Min mieleiseksi luulis, häntä loukkaa. Etemmäks ette mennä saa. Tuo arka Sydämen pelkuruus se hältä kaiken Vie miehuuden. Ei mikään vääryys häntä Voi intoon nostaa. Toivehenne tiellä Voi käydä toteen. Veljeni luo joutuun Palatkaa, kiiruhtakaa katselmusta, Väkeä johtakaa. Mun täytyy vaihtaa Asetta, antaa miehelleni rukki.
Ja silloin olivat kaunis liivivaate, kaistoilla kaunistetut sukat ja hopea-soljilla koristetut kengät, yhtä hyvin kuin korkea otsa ja kirkkaat silmänsä täynnä todellista Alppi-kevättä kunnes laulu vaikeni. Mutta Vendale itsekään ei joutunut semmoiseen intoon näistä lauluista kuin Ladlen Janne, vaikka eri lailla.
»Muut ne antoivat sen olla, Hävittää ei voineet vaan, Ei Murillo, mestar' itse, Minä kuinka voisinkaan? Ei, hän huomenna mua piesköön, Piirrettä en pyyhikään. Kuvas, pyhä äiti, kuvaan Niinkuin edessän' sen nään!» Silmä säihkyi, uskaljaasti Pensselin hän sieppasi, Ryhtyi maalaamaan, ja sydän Pyhään intoon leimahti.
Yks jatkaa: "Tulkoon naimahan Hän mun, jok' kutoa taidan Yhdestä kuidust' aivinan Joka miehelleen soman paidan." Vaan toinen näin: "Jos mun hän nais, Jyväst' ohran laatisin oltta, Jok' urhot intoon kuohuttais, Sotaliekkinä vois näin polttaa." Näin kolmas: "Tää mua hauskuttaa, Lupa leikkihin, vaikk' ei toivoon, Jos leikki toiveet ilmoittaa, Ne haudatkoon tosi kaivoon.
Intoon uuteen noin rivit rohkaistuiksi kun saatte, niin mepä muut asetumme jo tässä akhaijeja vastaan, vaikk' ylen suuri on ahdistus, hätä niin näet käskee.
Vaan en minä päässyt puheen intoon oikein, sillä oli kuin tuo muori olisi pakkautunut mieleeni alinomaa. Ja rauhatonna se piti minua koko päivän ja toisenkin ja vielä kauan aikaa. Tunsin syyllisyyttä hänen kurjuuteensa, enkä voinut tunnossani puoltaa itseäni, vaikka koetin. Mie oon vaimon pää. Eräänä pyhänä oli Johannan päivä. Silloin kokousi paljon vieraita kunnioittamaan äitini nimipäivää.
Oikealla puolella hänen vieressään istui Kalle, vielä aivan mykkänä. Hänkin oli aivan samanlainen kuin hänen luopumaton toverinsa Pekka. Hän oli ennen aikaan ollut innokkaimpia, oli ottanut osaa kaikkiin kokouksiin ja juhliin, pitänyt puheita, kehoittanut ympäristöänsä isänmaanrakkauteen, uhraavaisuuteen, intoon. Mutta kaikki tuo oli jo aikoja sitten hänessä vaiennut.
Se mieles murheet häätää pois, sun intoon, hehkuun saa! Se viihtää lesken kyynelveet, se syämet soinnuttaa. Hei, onneks siis John Otrapään! Hei, maljat pohjaan vaan! Tuon suku suuri varttukoon maass' Skottein ainiaan! Pitkäst' aikaa. Ei vanhat veikot unhoon jää ja välit ystäväin! Sa vanha veikko, terve, mies, taas pitkäst' aikaa näin!
Nyt pidettiin tarkkaa vahtia, ja sekä kannella että mastoissa vilisi merimiehiä, jotka katselivat ympärillensä, saadakseen nähdä jonkun kojamon vankan, mustan selän kohoavan viheriöiden aaltojen lomasta. Leo ei suinkaan pysynyt ottamatta osaa tähän yleiseen intoon. Hiljaan varhaan venyi hän vanteilla, iskien kaikkialle siniset, terävät silmänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät