Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Tuo beduiini katala riemuitsee voitosta köyhyydessään, jota vastoin minä ylellisyydessäni olen iloton ja yksinäinen. Kirottu olkoon elämä, kirottu olkoon veljeni! Dervishi ennusti totta: paras ystäväni kuolettaa minut. Ja vaipui kenolleen haluttomuuteensa. Omarin mielikarvaus pani koko kaupungin hommaamaan.
Te tunnelmani, te mielialojeni keveät perhoset, te liihoittelevat lintuset, jotka väikytte maailman ja minun välillä ... mitä minulle olisi maailma ilman teitä? Se olisi minulle kuin pilvetön taivas, kuin rannaton erämaa, kuin jäätynyt meri, kuin lehdetön syksyinen metsä. Se olisi minulle kuin suruton elämä, kuin iloton arkipäivä, kuin yksitoikkoinen todellisuus ilman muotoa ja sisällystä.
Yö valon vie, Synkkä ja kylmä on tie, Kolkkona talvi ja jää Peittävi metsän ja maan; Liedellä on suvisää, Liedellä lempeä saan. Joudu jo, mies! Ehkäpä toiste, kun ties Päin kotisuojia käy, Arkana silmäsi on, Sielt' ilotulta ei näy, Kylmä on yös, iloton. Eloni. Haudan reunall' otelmaa, Tyrsky-merten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin.
Loistavan linnan Ylpeä herra, Kylmä sydämmesi on Kuni kallio, kylmä! Impi. Toki tahtonsa Tämä onpi ehkä Jumalan. Sentähden kuin kaste taivahan Lempeenä vuotaa Silmäni kyynel. Mutta itkenpä ain Että kultani heitän! Nuorukainen. Huomenna jo siis Pyhänpiian kaapu iloton Peittää elämäni auringon. Kapina vimman Lempeni linnas Täällä hurjasti lyö, Ja mun toivoni kuolee! Impi.
Sellaista hyvyyttä osoittavalle voin kai kertoa millainen siunaus ja onni on osakseni tullut. "Olin sairas, hapuileva uneksija. Elämäni oli iloton ja tarkoitukseton. Toivoin kuolemaa. Silloin opin ymmärtämään tämän valtakunnan vaaran ja rupesin huolehtimaan kansani tähden. Ja huoleni kasvoi rinnassani rakkaudeksi, voimakkaaksi rakkaudeksi goottejani kohtaan.
Mitäpä siitä jos talon emäntä makasikin vuoteessa liikkumattomana ja läheni loppuansa. Mitäpä siitä jos setä Juhon leski olikin iloton ja raskaalla mielellä, sillä hänen rahansa ja muut tavaransa olivat hyvässä tallessa, yllä pitämässä suvun kunniaa, ja toista oli tulossa.
Mikä talon emännän päiville vertoja vetää? Olisihan se toista kuin tämä nykyinen iloton tilasi! Annaliisa. En tiedä talon emäntäin onnea liioin kehua. Moni heistä viettää, palkollistensa orjattarena, koiran päiviä. Muuten olenkin varsin tyytyväinen onneeni. Erkissä on kyllä miestä mieheksi siinä kuin minussa on vaimoa vaimoksi. Mari.
Vaipuu ruumiin luo; Anja kauhistuen loittonee. Täm' on Kullervon tekoa, Kostoa kovaosaisen! Anja, vaaditko enempi? Itkee. Kullervon kamala kosto! Voi sua, Kalervon poika, Mikset murhannut minua! Tai miksei sylisi vahva Mua ryöstänyt iäksi? Tuoni, nyt ota minutkin, Paina virtasi mutahan Toivoton, iloton impi. Tuossa kiiltävää terästä! Kullervonko puukon kärki! Pistää sen vyötaskuunsa.
Näistä kolkoista epätoivon mietteistä herätti minut kortteerini piika, joka oli lähetetty etsimään minua ja saattamaan takaisin huonevankeuteeni. Välinpitämättömänä seurasin häntä, sillä koko maailma oli mielestäni tyhjä, iloton vankihuone, ja yhdentekevähän oli kuinka iso osa siitä oli minun käytettävänäni.
Niin turha pyyntö, rukous, niin kallis sielun kaipuu. On vaiti itku, vaikerrus, maan ääri vait' on, odotus vain mykkä maille vaipuu. Kyll' äiti poikaans' odottaa maailman teiltä kotiin, ja impi iloon-noutajaa, vaan poika kaihoo kunniaa ja pyytää pyhiin sotiin. Näin monet iät vierreet on ja vierii, vierii yhä. On taivaan ääri iloton ja pyyntöön mielen aution ei vastaa päivä pyhä. Kevät.
Päivän Sana
Muut Etsivät