United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tään enempääkö ette kristittynä ja ristiritarina iloitse siit', että Recha, jota rakastatte, on kristitty? RISTIRITARI. Ja varsinkin kun on hän kristittynä teidän tekoanne? DAJA. Ah, niinkö käsitätte! Olkoon niin! Ei! Mistä tulis se, ken kääntäis hänet? Hän onnekseen jo aikaa ollut on se, joksi muuttua ei enää voi. RISTIRITARI. Sananne selittäkää, taikka menkää!
Minä tiedän, etten häntä ansaitsisi saada, mutta minä tahdon koota itselleni ansioita, Jumala sen tietää, että minä tahdon itselleni koota vastaavia ansioita, minä tahdon asettaa käteni hänen jalkainsa astinlaudaksi, ja hän on saava..." Lents samassa huomasi äitinsä kuvan ja huudahti: "Hyvä äitini! Armain äitini! Iloitse siellä ylähällä taivaissa, sinun poikasi on onnellinen!"
Annan Fatmen ilmoittaa sen hänelle, jotta hän olkoon valmis ja koristelkoon itseänsä parhaan mukaan." Eikö iloitse Vaali, kuullessansa suuren päivän lähestyvän? Eikö ajattele hän iloa, jota tuntisi hänen äitinsä, jos tietäisi tyttärensä saavuttavan korkeimman maallisen onnen, minkä hän on hänelle kuvitella voinut? Ei. Vaali istuu synkkänä, vaiti kuin marmorikuva.
Hyvä, jos ennen hautaan menoani voisin sanoa tehneeni edes ihmisen itsestäni. KAIKKIVALTA: Kukaan ei synny valmiina tähän maailmaan. TUOMAS: Ei. Mutta minä en myös tiedä ketään, joka olisi syntynyt siihen niin epävalmiina kuin minä. KAIKKIVALTA: Ettekö iloitse siitä? Olettehan itse saanut täten jatkaa Luojan luomistyötä? TUOMAS: Olen.
Näyttämö on kotvan aikaa pimeä. 9:s kohtaus. Tuo huone on minusta niin outo. En saa siellä unta. Ja täällä varjot ovat kuin jättiläishaamuja. Minä en nähnyt niitä silloin, kun omatuntoni oli horroksissa. Iloitse nyt sinä, joka minulle elämän annoit, iloitse siitä, mitä verestäsi on tullut. Elise parka!
Voi minua, joka vapisen ajatellessani sitä pyhää tehtävää, jonka olet minulle määrännyt! Rohkeutta, tyttäreni! kuiskasi muuan ääni hänen korvansa juuressa ja neiti Reginan musta peikko, tuo kalpea jesuiitta, seisoi taas hänen takanaan. Hetki lähestyy, jatkoi hän matalalla äänellä. Jumalaton ruhtinas on ihastunut kauneuteesi; iloitse, lapseni, pyhä neitsyt on tuominnut hänet kuolemaan.
LORENZO. No niin, käy kotiin, iloitse ja myönny Vain naimiseen. On tänäpänä tiistai; Sun pitää huomisyönä maata yksin,
Minua vaivaa jo yhden elämän kuorma; en halua elää uudestaan, tahdon haihtua pois, tahdon unohtua, tahdon levätä näkymättömässä haudassa, jättäen tämän loistavan mitättömyyden, jossa ainoastaan suru on todellinen. Elä sinä ja iloitse aina!" "Ei Glyceriani! minkätähden piti sinun kasvojesi noin synkiksi muuttua?" "Niinkö sanot? Ennen muinoin ei ollut meidän välillämme mitään eroitusta.
"Ylös sieluni! laula ja iloitse ei ei!" huusi hän yht'äkkiä terävällä äänellä. Jotain oli tekeillä perkaaja-tyttöjen parissa: joko tappelivat taikka laskivat leikkiä; he olivat niin rajuja, että kaasivat pari täytettyä tynnyriä, jotta sillejä lensi ympäri laattiaa sekä suola-astioihin, kaikki mullin mallin.
Kuuletko sinä, Anna Liisa, mitä isä täällä kertoo? Kuulen. RIIKKA. Etkä siitä sen enempää iloitse? Kumma tyttö! KORTESUO. Hän on niin tottunut siihen, että häntä aina ylistellään. Kyllä oli Johannes siihen sijaan mielissään. RIIKKA. No, sen arvaa. Miksei hän muuten pistääntynyt tänne? Olisimme juoneet kirjaanpanemis-kahvit? KORTESUO. Ei sanonut joutavansa. Sitten lupasi tulla illemmällä.