Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Pankaamme pian sen sijaan serkkuni kirje ja antakaamme hänelle tilaisuus ottaa se. No! nytpä toivon saavani nähdä sen. ROSINA. Millä oikeudella, jos suvaitsette? BARTHOLO. Yleisimmin tunnetulla oikeudella, vahvemman oikeudella. ROSINA. Ennen minä lyödään kuoliaksi, kuin se kirje minulta saadaan. Signora! signora!... Ah! mikä ilkeys!... BARTHOLO. Antakaa tuo kirje tahi pelätkää minun vihaani.
ANNA. Ja mun on yhtä paljon teitä surku. DORSET. Hyvästi, joka tuskall' arvoon nouset! ANNA. Hyvästi, raukka, joka arvos heität! Hautaani minä, jossa lepoon pääsen. Kahdeksankymment' elin vuotta, oi, Ja hetken ilo viikon tuskat toi! ELISABETH. Seis! Katse vielä taakse Toweriin. Sa, vanha louhe, lapsuisia sääli, Jotk' ilkeys kytki muuriesi sisään! Sa, kova kehto hentoisille noille!
"Kyllä", sanoi Rehkonen taas nöyrästi, sillä hän hyvin ymmärsi mitä tuommoinen vaimonsa muoto ja puhet merkitsi. Heti sen jälkeen lähtivät Rehkosen joukko ja Lillu pois, sanaakaan ja kenellekään hyvästiä sanomatta! Ja Jumala tietää mikä meteli ja ilkeys siinä olisi syttynyt, jos ei pastori olisi läsnä-olollansa hillinnyt noiden ihmispetojen karhottuja ja totuudesta ärtyneitä sydämiä.
Jos nyt puheena olleen sovitamme käytäntöön, niin mielestämme elämän velvollisuudet voi jakaa kahteen pääosaan: avomielisyyden velvollisuuteen ja tukahuttaniisen velvollisuuteen. Rakkaus, ilo, toivo, usko ja myötätuntoisuus kuuluvat avomielisyyden velvollisuuteen; viha, kateus, panettelu, ilkeys, kosto ja muut rakkaudettomat mielen ilmaukset kuuluvat tukahuttamisen velvollisuuteen.
Vainpa vielä virteheni, Laitteleisin lauluhuni, Mitkä riikit riieltynnä, Noussut vasten valtojansa; Franska ensin rauhan rikkoi, Pariisi pahan metelin, Wienissä viha yleni, Usko kuoli Unkarissa, Roomassa rumat sanomat, Ilkeys Italiassa, Puolalaiset pauhannunna, Yhtä toista yllyttännä; Onpa Tanskakin tapellut, Kapinoinnut Saksan kansat, Preyssiläiset riiellynnä, Ruotsalaiset ruskannunna, Siihen noussut Norjalaiset, Englantikin estämähän.
ROSINA. Siis kreivi Almavivan puolesta... Toisen puolesta... BARTHOLO. Niin minulle sanottiin, kun kirjeenne annettiin minulle. Ah! mikä ilkeys!... Hän saapi siitä rangaistuksen. Herra, te olette tahtonut naida minut? BARTHOLO. Sinä tiedät tunteitteni tulen. ROSINA. Jos se vielä palaa teissä, olen teidän omanne. BARTHOLO. No hyvä! notarius tulee vielä tänä yönä. ROSINA. Siinä ei ole kaikki.
"Se oli oikea kosto, ja selvästi näkyy kuka voiton on pitänyt", mutisi väki puoliääneen, kun Jaakolle maa lyötiin, sillä he pitivät aivan luonnollisena ja oikeana sen, että Jaakko häätää Matin pois maaltaan. Matti kuuli tuon väen mutinan. Entinen ilkeys ja häijyys sai hänessä taas täyden vallan.
ANTONIUS. Sano suoraan, kansan puheit' älä peitä; Cleopatraa vain Rooman tavoin rienaa, Herjaile niinkuin Fulvia; virheitäni Vapaasti moiti, niinkuin voi vain totuus Ja ilkeys. Oo, rikkaruoho versoo, Jos laimea on tuuli! Paheen soima Pois paheen kitkee. Kyllin täksi erää! AIRUT. Niin kuin vain suvaitsette. ANTONIUS. Sicyonista mit' uutta? Anna kuulla! 1 PALVELIJA. Hoi, Sicyonin mies!
Hän vielä päälle päätteeksi rohkeni sanoa minulle, että kun olin selvänä, ei kukaan muista insinööreistä voinut minulle vertoja vetää, mutta kun olin juovuksissa, oli vallan mahdotonta minua hillitä! Se on valhe, selvä valhe, mutta tunnottomia vainoojia ei saa käsittämään, että he ovat väärässä. Annin ilkeys kiusaa minua täälläkin.
Ilkeys yksin saattaisi toista väittää, ja itse joutuen valheesta kiinni, saisi se nuhteita ja soimauksia joka korvalta, joka sen kuulisi. 1 PALVELIJA. Jääköön hän rauhaan! Hän on kelpo mies. Tie auki, he tulevat. Konsuli Cominius, liktorit hänen edellänsä, Menenius, Coriolanus, senaattoreja, Sicinius ja Brutus tulevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät