Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Jos minä iki eläissäni olisin mitään tuommoista sanonut, en hetkeäkään pitäis' itseäni varmana. VANSEN. Olkaa te vaan huoleti! Ylijumala itse ei tuon taivaallista tule tietämään teistä, maanmatosista, saatikka sitten hallitsija. JETTER. Panettelija! VANSEN. Minä tiedän taas toisia, joille olisi parempi, jos heillä sankaruuden sijaan olisi joku räätälin-suoni ruumiissa.
Vieläkö minun pitäisi Riistametsät maahan lyödä? Minunko ajaa orava Oksalta iloitsemasta, Rikkoa repojen rauha, Kontion kotielämä, Pyyt ja metsot pyörrytellä, Puut tuhaksi polttamalla? Niin itse Tapion valta Kukistuisi kunniatta Isien iki saloilta.
Siks ettäkö oomme me iki raaka-aine? Jos emme me nosta, ei nouse Suomen maine. Kas, muut meille nauraa! Se vaikk' on pieni haitta, me tahdommeko olla vain muiden aarre-aitta? Me tahdommeko ostaa, kun voisimme myödä? Itse saada iskuja, kun meill' ois mahti lyödä? On kukin oman onnensa seppä, myös kansa.
he kukin löytävät taas haudan himmeen taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin, ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.» Loassa varjojen ja hyhmän hyisen me vitkaan kahlasimme, haastain hiljaa elosta tuonen-takaisesta. Siksi ma vihdoin virkoin: »Mestari, nää vaivat kasvaako tuomion tuon suuren jälkeen vai vähenee vai entiselleen jääkö?»
Kuka olisi luullut mitään semmoista vakavasta, keski-ikäisestä naisesta! Joka vielä oli saanut niin paljon sivistystäkin! Sen ne tekivät ne kymmenen vuotta, jolloin hän ei ollut Annaa johtanut. Mutta hän oli aina luullut, että Anna oli iki päiviksi jättänyt semmoiset ajatukset sen onnettoman tapauksen jälkeen siellä pikkukaupungissa kymmenen vuotta sitten.
Ei hän iki maailmassa aikonut sallia oman pikku Prissensä haukkua kujilla ja porttikäytävissä, jossa koko kaupungin Prisset haukkuivat. Ei ikinä! Sillä vallan yhtä tärkeä, melkeinpä tärkeämpi tädin mielestä kuin se kuinka haukkui ja kuka haukkui, oli se, missä haukkui.
Tunnetteko? Tääll' ihmisen kuihtuu joka aatos, tunnetteko. Rikos täällä on riemuita, syy täällä on surra, lupa vain vaikeroida ja toisia purra. Me tukahdumme. Me itse tiedä emme, miks meiltä ilma loppuu, me miksi suutelemme sitä ruoskaa, mi meitä lyö iki, aina oma syy! Ei meitä vika vieraiden paina.
kun juuri luotu vailla kilpanaista, hän siellä verhoa ei voinut sietää, maa, taivas missä Luojaa tottelivat. Jos hurskahana hunnuttaunut oisi, nää sanomattomat ma oisin onnet jo ennen tuntenut ja sitten iki. Näin aivan hurmauneena käyden kesken ijäisen auvon ensi esikkojen, iloja muita ikävöiden vielä,
" mailla Pohjan kaukaisilla, joit' iki- vaivuttaapi jää." Sama runohenki elää vielä siellä täällä kansan keskuudessa. Niinpä kerrankin saunamuija kysyi minulta: "Kaarko-herra tahtoo paatia, vai lauteilleko herra männöö?" Nero tarttuu, sanotaan. Minuunkin on Leimun runohenkeä tarttunut pieni osa, tosin niin äärettömän pieni, että ujostuttaa.
Sa huomaa: kulho, jonka käärme särki, ei ole, oli; mutta tietköön syypää, ett' Taivaan kostoa ei torju mikään. Jää iki ilman perillist' ei kotka, mi heitti höyhenensä vankkureihin, ne täten tehden hirviöks ja saaliiks. Ma näen selvään, ja siks siitä kerron: lähellä tähtimerkki on, mi antaa viel' ajan maailmalle varman, vapaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät