Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Totta kai se on hyvä, mikä päättyy hyvin, näettekös?» »Merkillisen epämääräistä», mutisin; mutta minun sydäntäni kirveli hänen nuoruutensa, ja minusta tuntui, että minun täytyi joko huudahtaa tuskasta tai purskahtaa itkuun. Aloin nähdä pintaa syvemmälle siihen yhteiskuntaan, jossa olin koko ikäni elänyt, ja löytää sen pohjalta kauheita totuuksia.
Yks on Turjan tuntureilla, Toinen Aunuksen ahoilla, Kolmas on kovin etäällä Aina Aasian perillä. Siell' on kettu siepannunna, Orjaksensa ottanunna Poloiset mun poikaseni, Katalat mun kantamani. Tuota huolin tuon ikäni, Panen pakkopäiviäni, Itken aina itsekseni, Valittelen vaimoneni, Miks ei mulla niinkuin muilla Suku oo omilla mailla, Lapset laulele kotona Yhden kielen kiskomalla!
Se oli tuhmaa puhetta minun puoleltani. Olkaa mitä mielenne tekee. Muutamien ihmisten, arveli Lamppu, puolustavalla äänellä, täytyy välistä olla mitä he eivät soisikaan. Sitä ei kukaan tiedä paremmin kuin minä itse, huokasi toinen. Minä olen saanut olla kaiken ikäni sinä minä en olisi suonut olevani. Kun minä, virkkoi taas Lamppu, ensiksi aloin sepittää pieniä lystilaulun tapaisia
Tämä sota saattaa tuottaa Ranskalle ja Englannille kovia kohtauksia mutta samalla myöskin teille, mylord, onnettomuuksia, joita minä kaiken ikäni surisin. Suojelkaa henkeänne, jota uhataan, ja joka on oleva minulle rakas siitä hetkestä saakka kuin minun ei tarvitse pitää teitä vihollisena. Teidän altis Anna."
»Vai pilkkaavat hämäläisiä perunain tähden?» sanoi hän äänestä kuuli että asia tällä kertaa koski häneenkin. »No», jatkoi hän, »minä olen koko ikäni syönyt kuorimatta, mutta ei minun sen synnin tähden vielä ole tarvinnut pitkiäliuskoja kirjotella.»
Tuot' oun aatellut ikäni, Puolen polveeni puhunut, Kuka keksi keittoneuvon, Kenpä ensinkin älysi Panna pannua tulelle, Lieripäätä liiokselle, Josta laski laarin viinan, Tämän juomisen jorotti, Johon suostui suuret herrat, Kestyi keppikerjäläiset. Voi sinua viina parka, Minkäs tieät tehnehesi?
Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla, Ison ikkunan aloilla, Kului kunniattomilla, Kylän kynnyspolkimilla, Meni mieron juoksennassa, Väheni kylävälillä, Valui vaivoissa pahoissa.
Ajanko kovemmin? taisin kysyä, ikäänkuin minulla olisi ollut tulinen tuska pois hänen vierestään. Kyllä nyt saan ikäni olla poissa Hetvin vierestä! Siten tuskitteli nyt Taneli kenenkään tietämättä. Tulkaa juomaan kahvia, vieraat tulkaa, kutsui emännän ystävällinen ääni. Tulkaa juomaan ja menkää sitten matkoihinne, sanokaa niin emäntä, virkkoi joku.
VALTER. Yksi sana vaan, ja minä päästän teidät heti. Annattehan minulle rukkaset, annattehan? KERTTU. Enkä anna, en, en, en, en! Uskotko sen nyt viimennii, vai pittääkö huutoo vielä kovemmin? Sitten ei auta muu, kuin että minä annan teille. Niin, se on päätetty! Minä en ikinä teidän kanssanne vihille lähde. Ennen istun ikäni ja aikani velkavankeudessa, jos niiksi tulee. KERTTU. Vai niin?
"Minulle jo veistettiin puujalka", jatkoi unkarilainen kylmäkiskoisella mielenlujuudella; "tottahan se sitte kestänee minun ikäni, eikä ainakaan luuvalo siihen voi puuttua." Unkarilainen oli hyvänsävyinen, iloinen poika, Itävaltalainen alakuloinen nuorukainen, jolla aina oli jos jotakin surua, vaikka hänen kumppalinsa kyllä aina oli valmis sitä leikkipuheillaan karkoittamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät