United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen tilani omistaja koko ikäni, eikä minua tuhlaajaksi soimata; ja saan hakata vaikka koko metsän, paitsi ne vesakot, jotka ovat istutetut koristusta varten." "Minun neuvoni on ett'ette sitä tee, Peter serkku. Olen jo ennen kerta sanonut teille, että tahdon antaa oikeuden tutkia asiaa, jos pakoitatte minua siihen kaikessa ystävyydessä tietysti.
"Ja pelkäänpä minun ikäni olevan pitemmäksi mitatun kuin Matin. Kolme hallia viinaa on veto. Tule Hannu!" "Minä lähden vaikka Kaliforniaan", virkkoi Hannu ja, avaten oven, lauloi: "Oi noita aikoja entisii, oi surun aikoja näitä, Kun minun täytyypi muistella noita Pukkilan Jaskan häitä". Kun Hannu toveriensa kera oli mennyt, heittäytyi Tapani pitkäkseen sänkyyn.
»Voi voi, kuinka kaunis sinä silloin olit kun sinä vuoroin punastuit ja vuoroin vaalenit, etkä tietänyt minne katsoisit, ja rintasi tykytti, etkä uskaltanut itsellesikään tunnustaa minkävuoksi se tykytti. Minä katselin sinua silloin kuin varkain ja olisin toivonut ettet sinä olisi minua ollenkaan nähnyt, vaan että minä olisin voinut jostakin lymypaikasta koko ikäni sinua sellaisena katsella.»
Ei se päivä koskaan valkene, rakas Merchen! Se päivä on valkeneva silloin, kun kuningas Kustaa Aadolf on kuollut. Voi, ettei se päivä sitten koskaan valkenisi! Kernaammin kärsin vaikka ikäni kaiken ... kärsinhän minä kuitenkin hänen tähtensä. Se päivä on kuitenkin valkeneva. Ei sen vuoksi, että te olette nuori ja hän teitä vanhempi.
Etuhuoneessa oli emäntä odottamassa milloinka hän saisi sille herralle laittaa iltasta ja sattui juuri Tapania vastaan silloin kun tältä puhkesi huokaus ja kasvoille tulvahtivat kyyneleet. Hän otti Tapania kädestä kiinni, veti kyökkikamariinsa ja kysyi: "Mitä se teille puhui, kun se niin koski... Sanokaa nyt minulle." "Se osasi sanoa niin pahasti että ikäni muistan." "Mitä se sanoi?
Sitä tekosta hilausin paikasta toiseen. Jo alkoi kuulua metsästä kosken pauhina, hiljainen kuin tuulen vieno humina. Läksin sinne kosken rannalle. Tuntui minussa jotakin semmoista, että parempi tuo on kosken rannalla kuolla, ja se tunto kasvoi oikein tyyneksi ajatukseksi, ja näin mietin sitä kohden ajatellessani: koski on ollut lempipaikkani ilmosen ikäni.
Yksi ainoa sana sinun suustasi sai minut lauhkeaksi kuin lammas, ja käsilläni olisin sinua kantanut koko elämän ikäni; mutta nyt," hän nauroi katkerasti "nyt se unelma on ollut ja mennyt. Nyt käy vaan sen päälle, että ollaan hurjia ja iloisia, ja aina hurjempia, käy miten käy. Viisain on maailmassa se, joka hurjimmin elää." Annan sydän vapisi hämmästyksestä ja kauhusta.
NUORI JOUKO. Itken ja vihasta kiehun. VANHA JOUKO. "Mies sanansa" muista poika! NUORI JOUKO. Tuonpa muistan, siksi itken. TAINA. Itke, kun ilosta itket. Tuot' olen toivonut ikäni, Sukuhuni suurta miestä. Nyt on terve tultuansa Vävykseni Väinämöinen. AINO. Tuot' uskoin sinusta, äiti. Voi sinua, veljyt kurja! Kysymättä, kuulematta Möitkin siskosi sydämmen. TAINA. Ei suruihin syitä, lapsi.
Oi, jos saisin istua näin koko ikäni ja katsella sinua, ei muuta kuin katsella sinua, ja painaa välistä pääni tuohon polvellesi noinikään! VIKTOR. Sylvi, kuule tämä ei totisesti käy päinsä. SYLVI. Joutavia! Luuletko, että kukaan tulee meitä kieltämään? Nouse ylös nouse tuolille istumaan, niin puhumme järkevästi. SYLVI. Rakas puhu sinä, minä kuuntelen.
Olisin melkein antanut ikäni lyhentää ja itseni pienentää, jos se olisi ollut mahdollista. Aika-lailla minä suuruuttani häpesin ja pelkäsin toisten, nuorempain kumppanieni vähitellen rupeavan minua isäksensä sanomaan.