Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Soutaisin isoni purtta, Kun lehteä lennätellen, Souan vierasta venettä, Veän kun vesi-hakoa; Vesi vie vähän väkeni, Aalto armahan ikäni, Tuuli tukkani repivi, Muun muovon vihuri viepi.
En enää sinä ikänä, Vasta saane saaren maalle." Neiti parka huokaseksen, Huokaseksen, henkäseksen: "Paremp' ois sutosen suussa, Karhun kiljuvan kiassa, Kun tämän Kojosen reissä." "Mitä itket Hiitten huora, Kuta kurja huokaelet?" "Itken entistä ikeä, Kun suotta kului ikäni." "Elä huoli Hiitten huora, Pääset Hiien kankahalle! Niin mä kysyn miekaltani: Syötkö uuelta lihoa, Juotko verta lämpimältä?"
Voinhan minä vielä jäljellä olevan ikäni elää täällä erämaan lasten keskuudessa, hankkia itselleni kameleja ja lampaita, ja olla onnellinen erämaan yksinkertaisissa oloissa, kaukana Euroopan kaikesta turhuudesta ja ylinmäärin hienonnetusta sivistyksestä.
Miksi minä annan kerjäläisen muruja sille, jonka pitäisi kaikki saada? Mutta tyttö piti yhä kuvaa kädessään ja katseli säteilevin silmin vuoroin kuvaa, vuoroin Olavia. »Kyllä se olet sinä», sanoi hän vihdoin, koskettaen kuvaa hiljaa huulillaan ja pannen sen koteloon. Kotelo katosi poveen. »Ja nyt en minä enää mitään pyydä, vaan kiitän sinua koko ikäni. Olet poissa, ja sentään luonani.
Tiedättehän te sen meidän paikan... Käytiinhän siellä silloin karhun ammunnassa... No niin, niinpä niin ... sitä minä juuri ... siitä sen pääsitte tuntemaan, mutta sitä ennen ei kukaan täällä tiennyt Takaliston Heikistä, vaikka olisi nälkään kuollut ... ja sitä vailla se on monesti ollutkin ... niitä karhuja minä ikäni kiitän...
Minä suutelin äitiäni ja olisin hänen rinnoillaan tahtonut ikäni riippua, unohtaa kaikki ja tietää vaan, että äiti on olemassa; mutta hän sanoi: mene lapseni, mene! Ma läksin... Mutta ovella käännyin ja tahdoin vielä kerran katsahtaa äitiin... Häntä ei enää ollut, eikä ollut päiväkään nyt, vaan pimeä oli.
Aksionovin tulkitessa merkitsee hän kirjaan minun nimeni, ikäni ja tuntomerkkini sekä ottaa huostaansa kelloni ja rahakukkaroni, minkä jälkeen saan palata etehiseen.
Olen ommellut koko ikäni jo vanhassa maassa ja sitten täällä San Franciscossa kolmeneljättä vuotta. »Jos on millä maksaa vuokransa, niin kaikki on hyvin. Talonmies on erittäin hyväntahtoinen, mutta hän vaatii vuokran. Se on niinkuin pitääkin. Hän ei ota tästä huoneesta enempää kuin kolme dollaria. Se on vähän. Mutta ei ole helppo saada kokoon aina kolmeakaan dollaria kuussa.»
Minä olen kaiken ikäni teille kiitollinen suojeluksestanne, mutta se ei oikeutta teidän armoanne loukkaamaan minua sopimattomilla epäluuloilla. Teidän armonne pelkää, että minulla on joitakin oikeuksia kreivi Kaarleen.
Mitä se lienee ollut, sitä en osannut itsellenikään selittää, mutta minä en olisi silloin tahtonut parantua, vaan tulla yhä kipeämmäksi, niin huonoksi sairaaksi, kuin alustakin olin ollut, etten jaksaisi liikahtaakaan ja että hänen olisi pitänyt tulla minua kädellään pääni alta auttamaan. Ikäni olisin halunnut sairastaa, jos sillä olisin saanut hänet minua hoitamaan ja luonani pysymään.
Päivän Sana
Muut Etsivät