Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Siell' mull' on kultaa kalliimpi mun pieni laululintuni. Hän livertelee sulosuulla; ah herttaista on häntä kuulla! Hän ompi sievä pienoinen, kuin tuuli, vilkas, hienoinen. Ei häll' oo puku monenlainen, vain sulkaverho ihanainen.» »Laulusi oli kaunis», sanoi Iiri, »mutta vahinko vain, ettei lintusi sitä ymmärrä». Portti narahti ja Iiri katsoi ulos. »Pappilan Hanna tulee, mitä asiaa hänellä lienee?
Sydämessä suloisessa, armas ystäväisen' kannan minä sinun kuvas kauan kestäväisen; rindas on kuin rakkaus, nimes huulden huvitus. Minun majan ombi tuolla tosin matalainen, mutta sydämen' on täällä varsin sulavainen; mesi-marjat kasvavat majan luona makeat. Koivistokin siellä kaunis ombi kasvavainen, jossa ilo aldis meille ain' on ihanainen; onnen vesat venyvät lumessakin leveät.»
Eip' ole mieltäni vanginnut näin kiehtova koskaan rakkaus, ei jumalattarehen, ei vaimohon maiseen, ei mua syttänyt näin Iksionin puoliso, josta ruhtinas syntyi Peirithoos, ikivaltojen verta, armas ei tytär Akrision, Danae sironilkka, jolt' elon Perseus sai, uros uljain heimoa miesten, kuulun Foiniksin tytär ei, jumalaisia josta Minos mulle ja myös Rhadamanthys poikia syntyi, ei Semele, ei Herakleen emo, poikani aimon, 323 Theben valtiatar Alkmene taas Semelestä syntyi ihmisien ilo, riemastus, Dionysos ei Demeterin niin mua palmikot pauloa voineet, ei ihanainen Leto, etp' edes itse sa ennen, kuin sua lemmin nyt, sydämessäni kaipaus armas."
Inka-muori itkien nousi, varjos vielä kädellään, katsoi kautta saaren pään: sinne, sinne venho se sousi. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Omenasta. Naiset Evan ensimmäisen elämästä paljon moitellen puhuvat, että mieldyi äiti parka omenahan, sitä hartaasti hypisti; Mutt' ei tutki tyttäremme tapojansa itse tarkalla tavalla; moni kokoo täysin kourin kahmaloonsa nytkin oksat ja omenat. Uutena vuotena. Nyt alku uuden vuoden, aika aivan ihanainen. Lahjat sulle, Suomen niemi, pitäis' jalot jaettaman, uuden vuoden uudet lahjat.
Hän käy kuin unta nähden, hän on iloissaan, hän on suruissaan oman ainokaisen tähden. Hän miettii äidinonneaan: mit' on tuleva hänen pojastaan? Hän varmaan kruunua kantaa kerta, hän onhan kuningas Daavidin verta! Hän on väkevä, sodassa voittamaton ja kaunis kuin päivä hän nähdä on, ja purppurassa hän varmaan käy, eik' otsallansa pilveä näy, on maljansa ylitsevuotavainen hänen poikansa ihanainen!
Vaan minkälainen se oli? Voi hyvä Jumala sitä iskua! Aivan oli arvostelia nauruksi vääntänyt koko kirjan ja pilkannut, että mitähän ajatusta muka tässäkin oli: Mun impi ihanainen Kun ruskopilvi on, Min rantaa taivahainen Koi kultaa auringon. Impi kun ruskopilvi! Ja auringon koi! Mitä se muka oli?
Vaanp' on Luoja lausununna, Luotuansa, Kukan korvahan korean: »Kun sun neitonen näkevi, Ihanainen, Sulhaselleen säilyväinen, Niin sen silkkisiivillänsä, Sinisilmän, Näet lentävän lähelle; Eipä lintu lentäväinen Liukkahampi, Kuin se neito nurmen päällä; Eipä perhonen pikemmin Pakeneva, Kuin se tyttö on tuleva; Eipä lumi varvikossa Valkoisempi, Kuin sen käsi kaunokainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät