United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTONIO. Ja itsestäni sanon: näyttää siltä, kuin oisin sanoillani loukannut sua syvemmin, kuin, monen intohimon mua kiihdyttäissä, itse huomasinkaan. Vaan mikään parjaus ei lähtenyt mun huuliltani kevytmielisesti; ei aatelisna sulia syytä kostoon ja ihmisenä anteeks antanet. TASSO. Mi koskee kipeämmin: loukkaus vai parjaus, en tahdo tutkia.
Kiihkeä vastaväite oli huuliltani lähtemällään, mutta kuin katsoin hänen kalliisin, milt'ei läpikuultaviin kasvoihinsa, minä en saanut mitään lausutuksi; sanat istuivat suuhuni, ja minä taisin ainoastaan katsoa maahan ja kallistaa poskeni hänen kättänsä vastaan.
Sitt' en tiedä, Miten on käynyt. GUIDERIUS. Minä kerron lopun: Ma sinne hänet tapoin. CYMBELINE. Herran tähden! En sois, ett' uljaat työsi huuliltani Sais kuulla ankaruutta. Nuori urho, Peruuta sanas. GUIDERIUS. Sanoin sen ja tein sen. CYMBELINE. Hän oli prinssi. GUIDERIUS. Sangen raaka prinssi, Ei herjauksens' ollut prinssimäistä.
Varull' ole vasta: Min' en lyö tuohon, tuohon, enkä tuohon; Kautt' alasimen, jolla taottu On Marsin kypärä, sua joka paikkaan, Ylt' yli isken! Kreikan älymiehet, Kehuni anteeks suokaa; vaan tuon korska Houkutti huuliltani tyhmyyden. Mut teko vastaava on sanojani, Niin totta kuin AJAX. Oi, älä kiihdy, lanko. Achilles, sinä, jätä uhkaukset, Siks kunnes tilaisuus tai aihe vaatii.
"He kiroovat, mutta Sinä siunaa." Nämät sanat tulivat käskemättä sydämeeni ja melkein tietämättä huuliltani. Minä kuulin ympäriltäni enemmän kuin yhden "Amen'en;" mutta samalla haavaa minä huomasin, että pahansuovat silmät tarkastelivat minua. Kun panna oli julistettu, polttivat he julkisesti T:ri Lutherin kirjat isolla torilla.
»Minä en mainitsisi tarpeettomia nimiä, Mr Balfour», lausui hän, »etenkin ylämaalaisten, joista useat ovat lain rangaistuksen alaisia.» »Parempi olisi ehkä ollut, etten olisi maininnut», vastasin, »mutta kun nyt kerran olen sen päästänyt huuliltani, täytynee minun kai jatkaa.»
Miks' en mä suosis? häntä rakastan Viel' enemmän kuin omaa vaimoani. Ah! kamala pääs' sana huuliltani! Minulla vaimo? Sit' en tunnusta, En itselleni! täydyn, perhana. Mut muille en, en vaikka poltettais Mun sydämmeni sit' en tunnustais. Suus kiinni, sydän! Miks' en outona Voi täältä kotkan lailla kaapata Sen linnun, josta lihavamp' on paisti Vaan kenraalimme! jos sen korville Kajahtaa näistä.
Tiedätkö sinä, että hän ei koskaan ole kuullut ainoatakaan tervettä neuvoa minun huuliltani, vain mitä järjettömimpiä vaatimuksia, että minä en koskaan ole tukenut hänen pyrkimyksiään, että hänellä, pitääkseen minua hyvällä tuulella aina on pitänyt olla taskut täynnä namusia ja lahjoja ikäänkuin hemmotellulle lapselle. Sano, tiedätkö sinä tämän kaikki.
Mikä julkea vaatimus, pakoittaa minua viskasemaan nektarmaljan huuliltani pois ja juomaan lammikon kylmää vettä! Mikä julkeus! CLAUDIO. Jos tämä nektar on myrkyksi niin teille kuin meille. MARCIA. Niin kuolkaamme ja vaipukaamme kaikki rinnasin alas yhteiselle sisärvuotehelle. Ihana, poetikas kuolema! VARRO. Haj djaj! CLAUDIO. Marcia, Albericon onneton leski, muistakaat!
ELMA. On, isäni; ja älkäät pahaksi panko, jos ilmoitan, ettei mikään voima, ei isän eikä äitin, voi sydäntäni pakoittaa, ei kalleudet kaiken mailman. Vapaasti se sykkii hänen tähtensä, jonka sieluni kerran omaksensa valitsi. NIILO. Sä jumaloittava impi! ELMA. Kiitoksia vaan. TYKO. Kiittää lemmen suudelman edestä! Se kuuluu hieman jokapäiväiseltä. Pois huuliltani kärmeen myrkky!