Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hurraa, pojat vaasalaiset, nyt mies se, ken kiiruhtaa!» Ei ensi kertaa hän huutanut näin ja käskenyt joukkoaan, mut näin viel' ollut ei vimmapäin vihamiehen parvea vastaan hän syöksynyt milloinkaan. Muut kaukana viel' oli, kolme saa hän haavaa jo kohdastaan. Nyt murtui voima, hän katsoi taa, avun tokko ne tuo, pojat onko päin urhakat puskemaan.
"Mikähän teidän kalliin isänne lienee?" lausui Mrs. Cratchit. "Ja veljenne, Pikku Tim'in! Ja Marthakin tuli viime joulupäivänä puolta tuntia varemmin!" "Tässä Martha on, äiti!" sanoi yksi tyttö, tullen esiin tätä lausuessaan. "Tässä Martha on, äiti!" huusivat molemmat nuoret Cratchit'it. "Hurraa! Meillä on semmoinen hanhi, Martha!" "No, terve tultua, tyttöseni!
salanurku se kaikk' oli hälvennyt, kaikk'' ilkeät kuiskaukset, ilo myrskyinen vaan kaikui nyt, sekä hartahat kiitokset; tuhat-ääninen huuto nyt soi: "Hurraa kenraalia urhakkaa!" Stooli toinen oli, toinen Luodiks nimitettihin; miehuus, voima yhdenmoinen kumpaisellakin. Yhdess' Saimaan rantamalla ovat kasvaneet, saman kurkihirren alla veikkoin' otelleet.
Maljasi! Kello on kaksitoista, on nimipäiväsi, hurraa, Johan Vilhelm Snellman! Nuoret hurrasivat, olivat aivan innoissaan. »Isä on mainio! Aivan mainio!» Maljanne, senaattori Snellman! Kiitos, herra professori, mutta niin helpolla eivät herrat minusta kuitenkaan pääse.
Onpa kyllä, sen näin heti hänen otteistaan. Eläköön Kaarle-kuningas! Eläköön hänen reippaat poikansa! Hurraa! Kas, näetkö vain? Mies nostaa hattuansa. Olipa tyhmästi, että ruvettiin toraamaan sinisen kanssa.
Sai ilta jo taistelon taukoamaan, palas pois Schwerin; vesa hento ei murtunut ollutkaan sodan hyrskeisin. Kun hän jälleen tykkinsä leirihin toi, hänt' urhot harmajapäät ihannoi, sylihins hänet Drufva sulki, ja huikea hurraa soi. Nimi nuoren sankarin loistettaan näin varhain loi; kirkkaampaa toivoa milloinkaan ei nähdä voi. Mut voi, pian hältä jo päättyi tie!
Poismenevää tanssiväkeä kulkee maantietä oikealta vasemmalle, joitakin puistikon läpi maantielle. Laulavat kuorossa: Ja tuon nuoren meripoian mieli Se maalla ailehtii kuin meri lainehtii. Ja tuon nuoren meripoian mieli On kuin aalto Atlantin. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain!
ONNEN HERRA. Minä menen naimisiin. TOINEN MERIMIES. Onnea ja menestystä! Kapteeni Rambergin kauniille morsiamelle hurratkaa? Joukko hurraa innokkaasti ja hajaantuu. Onnen miehet menevät hurraamaan Varjakalle, joka on jäänyt seisomaan makasiinin portaille, ja joitakin heistä jää puhelemaan Varjakan kanssa.
Olemme jo ennen maininneet wihollisen patteria wastaan rynnäkköä tehtäessä erään talonpoikais=pukuisen nuorukaisen lyöneen kanuunan sytyttäjältä tulilangan pois ja sytyttäjän kumoon. "Tuo meidät pelasti, hurraa! eteenpäin pojat!" kuultiin silloin Hertzen'in huudahtawan.
Hurraa! melusi mielensä muuttanut väkijoukko, joka oli täysin vakuutettu siitä, että mies, joka noin kauniisti puhui sorretusta hyveestä ja loukatusta isänmaasta, mies, joka niin miehuullisesti oli taistellut kansan ja vapauden puolesta, ei mitenkään voinut olla se murhaaja tai kavaltaja, joksi häntä äsken oli luultu.
Päivän Sana
Muut Etsivät