Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Kamarin mosaiikkilattiaa verhosi samanlaisesta kallisarvoisesta kankaasta tehty matto, joka kokonaan esti hitaasti edestakaisin kävelevän miehen askeleet kuulumasta. Huoneeseen tuli himmeä valo.
Ne, joilla kyllä oli huoneensa, mutta jotka asuivat sekaisin ja ahtaasti muiden köyhäin kanssa, niin että vanhat ja nuoret, miehet ja vaimot makasivat samassa tuvassa, ne ilman viipymätä ja muuta kysymätä vietiin vaivaisten huoneeseen. Ainoastaan net saivat jäädä huoneisiinsa, jotka saattivat näyttää että he ja heidän lapsensa makasivat erittäin ja heillä muutoin oli raitis asunto.
Niinpä järjestettiin sänkykamari ja lastenkamari sairashuoneiksi, Mai eristettiin sinne kahden sairaanhoitajattaren kanssa, ja Eugen ja Dora muuttivat asumaan Eugenin huoneeseen. Nyt seurasi raskas aika. Dora ei muistanut koskaan nähneensä Eugenia niin synkkänä kuin nyt; hän oli kuin kivettynyt, ja koskaan ei näkynyt hymyilyn merkkiäkään hänen kalpeilla kasvoillaan.
Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin; taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan. »Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla; katsotaan, vois viluun kuolla! selon tästä kyllä saan! Hetkeks, sydän parka, tyynny! selon tästä kyllä saan: Varmaan se on tuuli vaan!» Lasin auki revin riuhtoin; sisään, siipiänsä viuhtoin, mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.
Meidän täytyy asettaa uudin toiseen ikkunaan, sanoi Liisa, avaten varjopuolella olevan ikkunan, niin että vilpoisa ilmavirta pääsi tunkeumaan huoneeseen. Paula pienoiseni, näitkö sinä mihin meidän matkalaukkumme joutui? Se jäi apteekin portaille, sanoi Miina neiti, joka juuri astui sisään. Kenties se voitaisiin tuoda tänne, sanoi Liisa.
Ahdistavan levottomuuden tunne laskeutui hänen sydämelleen ja hän kiiruhti pois omaan huoneeseensa, tänä odotuksen hetkenä ajatuksineen, rukouksineen ympäröidäkseen niitä kahta, jotka nyt kohtasivat toisensa. Kun Sven tuli Bengtin huoneeseen, istui tämä lepotuolissaan asennossa, joka ilmaisi sekä sielun että ruumiin väsymystä.
Eräänä iltana, kun Ester rukoiltuaan pikku Svenin kanssa tuli Bengtin huoneeseen, sanoi tämä aivan äkkiä: "Istuin tässä ja ajattelin koko ajan sinua, Ester. Sinä olet sentään pieni omituinen ihminen." Ester naurahti. "Miten niin?"
Heidän tultuaan mainittuun huoneeseen lausui paroni: "Olen kuullut, että täällä eilen illalla, herran tultua taloon, on ollut jonkinlaista meteliä." "Meteliä?" matki Kalle Saukko, "turhia, joista minä en ensinkään piitannut." "Onpa herra vielä luullut, että olette ollut oikeutettu minun palveliaani lyömään."
Vuoden sisässä siis meillä oli vierashuone, jossa oli hieno sohva ja kuusi tuolia, nurkissa uudenaikaiset nojatuolit ja suuri seinäpeili sekä kamiini, joka oli aina suljettu ja josta lämmin virtasi vain luukun kautta. Ikkunoissa riippui suuret, raskaat uutimet, jotka himmensivät senkin vähän valon, minkä viheriäiset rullakartiinit päästivät huoneeseen.
Kaikki mitä nykyaikainen siwistys oli woinut luoda, oli siellä näkösällä. Rowasti istui kauniissa, topatussa keinutuolissa huoneeseen astuessani. Iso, komea, täyteläinen oli rowasti; näyttipä siltä, ettei hän ollut ennen aikaansa wanhentunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät