United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos katselijat luulivat noista tärkeännäköisistä kasvonilmeistä keksivänsä pahoja uutisia, kuului joukosta moni puoleksi tukahdutettu huokaus ja vierähti moni toivoton kyynel; mutta jos herrain ja palvelijain ilmapuntari osoitti kaunista säätä, silloin virkistyi jälleen väkijoukon laimeneva luottamus, ja itsekukin puhui vain tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Tähdet kulkevat tietään pitkin.... Lensikö, lensikö tähti! Toivoinko jotain, vainko ma itkin! Mistä se huokaus lähti? Taisi se tunkea hankien alta, täältä ja kaukaa, kaikkialta. Kajasti hetkisen niinkuin rusko ihanin usko.... Ikuiset tähdet, teillä on aikaa, meillä on vain, ah, hetki! Ijäisyys, hetki, terhentä, taikaa! Kaikella sama lie retki.
"Voi Pietari, Pietari!" huoahti hän itsekseen ottaessaan lapsen syliinsä... Hiljaa huoahti hän, niin hiljaa, että tuskin sen itsekään huomasi, mutta se huokaus tuli syvimmästä sydämmen sopesta, sitä seurasi valtaava kyynelvirta, josta karpaleet valuivat hänen laihoille poskilleen, valkealle rinnalleen ja siitä punaposkisen poika-palleroisen kasvoille.
"Oi ruusuni!" huudahdin ehdottomasti. "Te saatte sen takaisin", sanoi herra Claudius alakuloisesti. Minä huomasin, miten hiljainen huokaus kohotti hänen rintaansa. Hän meni läheiseen huoneesen, missä kukka vielä oli lattialla, ja toi sen minulle.
Vihdoin Koska moni karkulainen huokaus, Monen yöseen valvominen tuskaa täys, Enin toki katsantonsa synkee liekki Mulle kantelivat kuinka hänen mielens Ympärviehkeili, ja sillon häntä päädyin Kysymyksilläni ahdistelemahaan, Rukouksillani, mutta kauvan turhaan. Kerran toki povelleni kallistui hän, Tyttö, uiskennellen kyyneleitten virras, Ja nyt korvahaani salasuuden kuiskas.
"Minä muistelen kuulleeni, että hän oli nähnyt Litvalaisen naisen, johon hän nuoruutensa innossa oli rakastunut; mutta tämän niinkutsutun ensimäisen rouvansa saivat Teidän Majesteettinne sotaherrat valtaansa ja mihin hän sittemmin on joutunut, siitä ei tiedä kukaan." Hiljainen, mutta surullinen oli se huokaus, joka puhkesi Martan rinnasta kun hän tämän kuuli.
Aivan niinkuin, koska koorilaulun Vieno, humiseva jälkisoitto Värähdellen templin kammioissa Hiljaa vaipuu, sekä kanteleitten Väräjävä helähdyskin kuolee; Ilta-laulu vaikenee ja harras, Pyhä huokaus ja rukouksen Tuli kaikiss' esineissä liehuu, Sanatonna, mutta voimallisna Niimpä, koska itse armon Herra, Jumaluuden suuri majesteetti, Lähenee ja rakkaudellansa Puhtahalla sielun sulattaapi: Sielu äänetönnä, ihmetellen, Sulaa sanattoman rukouksen Tuless' eikä muuta voi, ei tahdo, Kuin on tunnustuksen häpeässä Maassa madella ja, polttavaisen Katumuksen katkerinta lientä Nieleskellen, armon paahtehessa Nöyryytensä syvyytehen uppoo.
Kului enemmän kuin tunti, ennenkuin ajatuskykyni palasi; mutta sitte syvä huokaus teki ahdistuksestani lopun. Salaman nopeudella kulkivat hauskan ja samalla kuitenkin kauhean uneni yksityiskohdat silmieni ohi.
Mut nyt sa seisot, niinkuin paahdepäivän jälkehen Maamies seisoo pellollaan ja tähystääpi taivaallen: Tuuli ompi kääntynyt ja viima jäinen kylmää maan, Ja nyt huokaus pusertuupi raskas hänen rinnastaan. Kaikki, mihin parahimman toivonsa on liittänyt, Omiensa, rakkaittensa toimentulon kiintänyt, Monen kovan päivän raade, pitkän työn ja taistelon, Saattaa tuossa tyhjäks mennä kuluessa tuokion.
Me uskomme, että uskollinen sielunpaimen on kohdannut eksyneen lampaansa ijankaikkisessa autuudessa ja että, jos valittujen onnea voi lisätä, kiitollisuuden huokaus vapautetun huulilta on kalliimpia helmiä hänen kruunussaan. Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen olette tehneet myös minulle. Vastarakennettu koulutalo paistoi kirkkaana petäjämetsää vasten.