Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Taaskin oli muutamia vuosia mennyt, ja sama venhe nähtiin jälleen kiitävän Päijänteellä. Mutta soitot ja huilut eivät nyt mukana olleet, eikä riemuhuudot ympäristölle kajahtaneet. Vakaina, juhlallisessa hiljaisuudessa jatkoivat soutajat taukoamatta yksitoikkoista työtään, vakaana ohjasi perämieskin venheen kulkua.
Miksi kaikkoovat ne neidot metsien varjoon ja nauravat hopeanhelisevästi siellä, kun rinta säkenenä lentää heille vastaan suudellakseen riemuksensa heidän raikkaita huuliaan? Parsifal ratsastaa, etsii Arthurin linnaa iloisesta maailmasta. Huilut soivat, huilut soivat Arthurin iloisessa linnassa ja liput liehuvat valkeitten koivujen ylitse.
Grotte on tullut maailmanmahdiksi. Istuimeltaan kirjatulta Frode hohtaa kullassansa, Symbaalit ja huilut soi, Pylvässalit huminoi, Siellä hän sallii katsoansa, Poikaverta kun vilvakkaa, Grotten kullan ostamaa, Ilakoi.
Missä onni kukoisti ja eli taiteen henki, missä huilut soivat, missä nuoret lauloivat ja tanssi, ja vanhat levon siunausta nautti, se pyhä koti raukesi kuin pettäväinen penger, maanalaiseen onttouteen luhistuen. Niin kävi Rauhalahden kartanon. Aavistamatta, kohtalon kauheana yllätyksenä!
Mutta mulle hengen soit, elonsa kun hän sai sulta! Tämä elo vietiin multa ... ja sa sentään kaikki voit! Vait! soi soitot, helkkyy huilut harppuin, luutuin säveliin; suuri keltakuu se hymyy kaihoisasti Bosporiin. Kautta kuudanhymyn liukuu serenaadin venhe tuo; harppuin, huiluin helkkehestä kumpuu vieno itkuvuo.
Tää riittää. Hyvää yötä! Kätes, Antonius! POMPEJUS. Ensi koitos maalla. ANTONIUS. Niin oikein! Kättä päälle! POMPEJUS. Oi, Antonius, Sull' isäni on talo, mut, ei, nythän Olemme ystäviä. Tulkaa purteen. ENOBARBUS. Varotkaa putoomista. MENAS. Kojuuni tulkaa. Hei vaan, rummut soimaan, Ja torvet, huilut, hei! Neptunus kuulkoon, Kuin raikkaast' isoisia hyvästellään! Soittakaa, soittakaa, sen vietävät!
Mene vaan kotiin, minä jään vielä tänne! vastasin lyhyesti. Vähän ajan kuluttua tuli pieni Katrikin luokseni, laski kätensä polvilleni ja katsoi niin armaasti silmiini: Hyvä Paavo, lähde nyt kotiin, kun äiti pyysi! kuiskutti hän. Se pyyntö minua syvästi liikutti, että olin jo vähällä lähteä, vaikka ilon humu, viulut, huilut ja kilivinkkelit ympärilläni kovasti hurmasivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät